Voi piru vieköön

Kalla CUP 2. osakilpailu

​Riisuin Epiltä varusteita pää pyörällä. Olin ollut varma, että me oltaisiin pärjätty Juniorimestaruudessa, mutta ah kuinkas kävikään. Epi oli kolautellut alas puomin toisensa jälkeen, ja mun ylpeyteni oli kolissut vähintään yhtä kovaa alas. Me oltiin tietysti hävitty Antonin ratsastamalle Vilalle ja Kristianin Sinnalle, jopa parille piensuokille ja kirsikkana kakun päällä vielä Kaajapuron Jannalle. Olisin voinut hypätä kaivoon, kun vein puuskuttavan ja osumaa ottaneen Epin pois radalta kasvot punaisina turhautumisesta ja häpeästä. Mikä floppi.
 
Joku pirun periksiantamattomuus oli saanut mut kuitenkin ratsastamaan vielä toisen luokan läpi, kun Epikin oli pahemmilta haavereilta kolistelusta huolimatta säästynyt. Ihme ja kumma, jokaikinen puomi oli pysynyt kannattimillaan ja me oltiin tultu puhtaalla radalla neljänneksi metrikympissä. Nyt Isabella ei ainakaan voinut ihan tyystin lynkata meitä, eihän?