Helmikuu Tuijotin Winter Fairin tulospaperia kulmat turhautuneessa kurtussa. Ensimmäinen CIC1 -startti ja me oltiin jääty sijoitta. Isabella oli suorastaan pakottanut meitä nostamaan tasoa, mutta me oltiin menty sen riman ali. Seitsemänsiä. Se oli tähän mennessä meidän huonoin suoritus kenttäkilpailuista. Totuus kuitenkin oli, että se oli täysin mun oma syy. Epin kunto oli päässyt tippumaan talven aikana mun laiskan ratsastamisen vuoksi, ja se oli näkynyt kolmantena päivänä maastokokeessa. Tamma ei vain jaksanut – se ei ollut siinä urheiluhevosen huippukunnossa, missä sen olisi pitänyt olla. ”Isabella. Me tarvitaan Epille kunnollinen treeniohjelma”, mä totesin päättäväisenä heti, kun vanhempi Sokka astui loungen ovesta sisään. Maaliskuu
Hypistelin lampaanvillaista ratsastusloimea ihastuneena. Sokka Luxuriesin lanseeraustilaisuuden olin skipannut, mutta jo seuraavana päivänä oli ollut pakko tutustua mallistoon – ja ostaa jotain mukaan, hinnasta viis. Royal Purple oli kuin tehty meille: violettia ja kultaisia yksityiskohtia. Heitin lämpöisen loimen satuloidun Epin selkään ja lähdin taluttamaan sitä estevalmennukseen. Olipahan syy pitää uutta ratsastusloimea, kun kevät loisti poissaoloaan ja sää oli kylmän kalsea.
0 Comments
|