|
Nuorten ja aloittelevien ratsujen harjoituskilpailut Stall Sjöholmassa: Luokka 100cm, sijoitus 12/14
Tuomari Disa Sund: Ratsukolla oli vauhdikas, mutta kuitenkin tasapainoinen esitys. Epi-tamma oli itsevarma, eikä kysellyt pitääkö mennä yli vai ei. Pariin otteeseen lähestymisissä oli pientä hapuilua ja hevonen mietti pitäisikö harppoa vai tikittää viimeiset askeleet. Yksi liian kaukaa lähtenyt ponnistus tipautti puomin alas. Radan loppupuolella Anna oli valmistautuneempi ja osasi tukea Epiä paremmin tenkkapoon hetkellä. --- Huokaisin raskaasti aukaistessani nahkasuitsien solkia. Mikä helvetti minua vaivasi? Jos jatkaisin tähän malliin, nolaisin itseni Kalla CUPin toisissa osakilpailuissa. Olin jo pudottanut tasoamme tutustumisluokkaan. Menettäisin kasvojeni lisäksi varmaan myös paikkani valmennusryhmässä, jos onnistuisin sössimään niin matalalla tasolla. Innokkaita tulijoita paikalleni olisi varmasti pilvin pimein – Sokan siskokset olivat kuluneen vuoden aikana niittäneet mainetta ja kunniaa Suomen hevospiireissä, varmaan enemmän kuin kukaan muu. Keskittymiskyky oli ihan jossain muualla kuin kilparadassa, ja ratsastajaan vahvasti tukeutuva Epi epäröi. Ei hyppäämistä – kyllä se yli meni mistä vaan – mutta puolivillaista ratsastamistani nuorukainen ei osannut paikata. Lähestymiset olivat mitä sattuu ja menetimme paljon arvokkaita sekunteja. Tuohtuneena viskasin pintelit ämpäriin ja sain Epin luimistamaan korviaan. Purin huultani ja taputin ohimennen hevosen kylkeä pahoittelevasti. Milloin minusta oli tullut näin kunnianhimoinen? Milloin minä muka olin välittänyt siitä, mitä muut ajattelivat? Vai oliko kyse vain siitä, että Epin potentiaali oli valumassa hukkaan, kun minä olin eksyksissä elämässäni? Laiminlöinkö minä nuorta lupausta? Synkkä pilvi pääni päällä tiheni ja tummui kovaa vauhtia. Puomin kolahtaessa maahan sisälläni kiehahti, ja ratsastin viimeiselle esteelle sellaisella tarmolla, että Epi ihan hämmentyi. Ryhdistäytyminen oli kuitenkin aivan liian myöhäistä.
0 Comments
|
