Uskomatonta

​Oliko tämä unta? Nipistin itseäni, mutta siinä minä silti olin, Auburn Estaten kentällä Epin selässä. Epin suitsia koristi sinivalkoinen ruusuke – Auburn Anniversaryn kenttäratsastuskilpailujen ensimmäinen sija. Tutustumisluokka ei itsessään ollut Epille haaste eikä mitään, mutta ne vastustajat.. Siinä ne seisoivat vierellämme, lievästi tuohtuneen oloisina. Julia ja Valerie sinisen ruusukkeen kanssa, ja serkkuni sekä valmentajani, itse Isabella Sokka Valerien ja sinisen ruusukkeen kanssa. En ollut koskaan pitänyt itseäni mitenkään kunnianhimoisena tai kilpailuhenkisenä, mutta leveä virne kasvoillani ei ollut lähteäkseen.
 

Minun hevoseni oli ollut paras. Nuori, ajoittain jopa holtiton tammani, jonka suonissa kiehui täysiverisen veri. Kevään vastoinkäymiset olivat vain harmaa muisto enää. Epi oli hyvä, mielettömän hyvä. Se vain vaati myös minun panostani päästäkseen loistoonsa.