Power Jump

PJ-viikko koitti, ja me lähdettiin nopealla varoitusajalla hyppäämään pienet harjoituskilpailut Huminassa. Päätin keskittyä ratsastamiseen edes tämän viikon. Epi ansaitsi sen - kyse oli kuitenkin ensimmäisistä isoista arvokisoista. Enkä mä toisaalta halunnut myöskään nolata itseäni kansainvälisen yleisön edessä.

Maanantai toi pientä toivonkipinää omaan suorittamiseen. Metrikymppi me voitettiin pikkuruisessa kolmen osallistujan luokassa – vastassa olivat sentään Ellie ja Lefa sekä Juuso ja Pickett, jotka kaikki olivat kokeneita isommilla esteillä. Metrikaksikymmentä oli Epin ensimmäinen, ja siihen nähden neljäs sija oli hyvä tulos. Epi oli kuitenkin hypännyt hyväntuulisesti ja innokkaasti, eikä kahteenkymppiin nosto tuntunut liian vaikealta.

Niinpä me lähdettiin perjantaina kvaaleihin luottavaisin mielin. Ei voittamaan, mutta hakemaan hyvää kokemusta isommista luokista ja isommista kisoista. Rata oli visuaalisesti näyttävä ja teknisesti haastava – tietysti. Vuoden teema Royal Edition näkyi jokaisessa yksityiskohdassa. Tuntui kieltämättä upealta ratsastaa sellaisella radalla. Ratsuni oli vähintään yhtä täpinöissään imiessään esteille valtavalla voimalla. Yksi huono lähestyminen viuhkalle ja neljä virhepistettä kismittivät suunnattomasti, ja siinä kohtaa oli vaikea iloita puhtaan radan ratsastaneiden Kristianin ja Julian puolesta. Me ei päästy finaaliin, mutta nyt oli turha itkeä. Tällä valmistautumisella oli ihme, että olimme suoriutuneet näinkään hyvin. Luokan puoliväliin sijoittunut Epi oli mun silmissäni puhdasta kultaa.