Ensimmäiset estekisat

​Vuoden vaihtuessa oltiin käyty vastuuvalmentajien kanssa keskusteluita siitä, miten ratsukot olivat edistyneet viimeisen puolen vuoden aikana. Isabella oli sitä mieltä, että Epin peruskunto oli jo parempi ja voisin alkaa treenaamaan hevosta eteenpäin myös esteillä. Syksyllä Epin ratsastus oli koostunut lähinnä sileällä työskentelystä ja maastossa kunnon kohottamisesta. Olimme startanneet muutaman kerran kouluratsastuksessa helpoissa luokissa Kalla Cupissa.

Tammi-ja helmikuussa olin ottanut sileätyöskentelyn rinnalle astetta vakavammat estetreenit. Tammikuun alussa olimme käyneet myös Heidin estevalmennuksessa Kittimäessä, mutta muuten olimme treenanneet itsenäisesti.

Nyt takana oli ensimmäiset estekilpailut ja olin haljeta ylpeydestä. Olin lähtenyt Mandelbacken kilpailuihin ihan kokeilumielessä; olin halunnut nähdä, miten Epi pärjäisi radalla vieraassa ympäristössä. Nuori tammani oli verrytelyn aikana vielä ihan täpinöissään hevos-ja ihmispaljoudesta, mutta radalla se ylitti kaikki odotukseni – Epi voitti oman luokkansa. Olivathan 80cm esteet aika pieniä, mutta keskittymiskyky puhtaan radan ratsastamiseksi ei ollut nuoren hevosen kanssa itsestäänselvyys. Hieno pieni!