Valmentaja: Maanantai: Annan hevonen Epi olikin sitten ihan eri luokkaa kuin edellinen valmennettava. Epillä oli energiaa enemmän kuin liikaa ja koko homma jouduttii aloittamaan alkukäyntien jälkeen muutamalla oikein reippaalla laukkakierroksella. Annalla oli vaikeuksia saada Epi pysymään tahdissa ja rauhallisena, ja huomasin hänen jäävän välillä turhan paljon ohjaan roikkumaan. Upea laukka Epillä tosin oli. Maastakäsin jatkui reipas meno. Epi ei olisi halunnut kulkea nätisti vierellä ja Anna joutui komentamaan tammaa usein. Hevonen ja ratsastaja hyötyisivät varmasti enemmästä maastakäsin työskentelystä, joten se on tämän viikon prioriteetti. Tiistai: Epi oli tänään pikkuisen rauhallisemmalla tuulella, mutta Anna sai silti harjoitella huolella vatsalihaksien käyttöä. Nyt ei ollut ohjia, joten oli pakko käyttää muita apuja. Ne olivat tainneet vähän unohtua jo, mutta hetken tunnustelun, venyttelyn ja hengitysharjoitusten jälkeen kadonneet lihakset alkoivat löytyä. Epi myös huomasi että nyt tapahtuu jotain ja alkoi kuunnella Annaa heti paremmin. Epi ei ollut kovin kiinnostunut Annasta vaikka nainen itse ymmärsi pyöröaitauksen idean ja toimi oikein ja ohjeiden mukaan. Tamma koetteli Annan hermoja, mutta pitkällä pinnalla varustettuna hän pisti hanttiin ja loppujen lopuksi Epi luovutti. Vaikka Epi seurasi Annaa nätisti aitauksessa, en halunnut avata porttia ennen kuin tamma olisi kiinni, sillä olin sitä mieltä että tätä harjoiteltaisiin vielä keskiviikkona. Edistystä näyttäisi tapahtuneen joka tapauksessa. Keskiviikko: Epillä oli taas tänään vauhtia kavioissa ja kipinää hännän alla. Reippaasta tahdista huolimatta se kyllä venyi vaikka millaiseen muotoon kunhan Anna muisti olla rennosti satulassa ja keskittyä hengittelyyn ja hevosen hallintaan. Takajaloissa saisi olla enemmän puhtia, joten opetellaan venyttelemään ja aktivoimaan hevosta tallin puolella myös. Pyöröaitauksessa tamma mietti vähän aikaa ennen kuin päätti että kyllä, Annan kanssa voi työskennellä, eikä se ole ihan kamalaa. Epi rauhoittui pikku hiljaa ja sekä irtona seuraaminen että pysähtyminen onnistuivat muutaman kokeilun jälkeen moitteetta ja kehotin Annaa siirtymään Epin kanssa maneesin puolelle. Vaikka nainen hieman aluksi epäröi, sujui maneesinkin puolella homma rauhallisesti. Torstai: Maastolenkki oli Epille mukavaa vaihtelua ja energian purkamista. Se joutui tekemään kunnolla töitä laukatessaan parin viikon aikana kertyneessä umpihangessa. Loppulenkistä tamma alkoikin olla sen verran uupunut että se malttoi olla nätisti jonon viimeinen. Epi olisi vain halunnut syödä ensin pussihaituvaraipan ja sen jälkeen heliumilmapallotkin. Tamma ei oikein ollut huolissaan mistään, mutta kaikeen olisi pitänyt tutustua suun kautta. Pressun päällä Epi olisi halunnut piehtaroidakin, mutta jos jätetään se homma laitumelle tai tarhaan. Anna sai kymmenen pistettä ja papukaijamerkin Epin käsittelystä. Tamma ei vaikuttanut hätäiseltä, vain innokkaalta ja kiinnostuneelta. Perjantai: Epi oli alkanut rauhoittua, sille vaikutti tekevän hyvää tiiviimpi treenitahti. Reipas tahti ei kuitenkaan ollut kadonnut minnekään, mutta nyt se jaksoi keskittyä Annan ohjeisiin ja tehtävien suorittamiseen häsläämisen sijaan. Anna sai ratsunsa työskentelemään oikein mainiossa muodossa saatuaan omiin apuihinsa tarvittavaa tarkkuutta. Luoksetuloa oli selvästi harjoiteltu aiemminkin. Epi nimittäin oli heti mukana jutun juonessa ja tiesi mitä tehtdään. Peruuttaminenkaan ei ollut kovin vieras asia, sillä se osasi tarkkailla Annan menoa ja vastata siihen oikein. Lauantai: Taivutteleminen ja väistöt eivät selkeästikään olleet Epille minkäänlainen ongelma sillä tamma näytti siltä että sen olisi voinut suostutella vaikka solmulle saakka. Myös rentouteen tähtääviä tehtäviä suorittaessa tulee kuitenkin muistaa tarkat avut ja selkeä tehtävän suunta. Anna ei innostunut hirveästi tämän päivän maastakäsinharjoitteista. Pienen väittelyn jälkeen Epi kyllä väisti ihan nätisti, mutta kun pitäisi yhdessä juosta, ihan vaikka vaan ravata hitaasti, Anna alkoi aristella asiaa. Selitin hänelle että on ok jos Epi pomppii ja loikkii, kunhan mennään samaan suuntaan ja tamma seuraa häntä. Vapaana työskentelyn ideana on nimenomaan antaa hevosen liikkua haluamallaan tavalla. Ihminen vain valitsee suunnan. Anna: Kalla CUP oli saanut meikäläisenkin kilpailuhenkisyyden nostamaan päätään. Epi oli yllättänyt positiivisesti: olimme sijoittuneet kahdessa ensimmäisessä osakilpailuissa toisiksi. Niinpä olin alkanut treenaamaan yhä kovempaa, erityisesti sileätyöskentelyä – olihan se kaiken ratsastuksen perusta, ja siinä lajissa me tämän syksyn Cupissa kilpailtiin. Osallistuimme Epin kanssa jopa seitsemän päivän mittaiseen valmennusviikkoon Rósgarðurissa heti joulukuun alussa. Joka päivä ohjelmaan kuului vähintään tunti ratsastusta ja lisäksi puoli tuntia maastakäsittelyä. Ensimmäiset kaksi päivää Epi piti tyylilleen ominaista sähläämistä yllä. Se meni lujaa, tappeli vastaan maastakäsin ja piti huolen että kaikki huomasivat Hänen Korkeutensa. Tiistain liinatyöskentely teki meikäläisellekin hyvää, sillä ratsastamisesta piti selviytyä ilman ohjia. Keskiviikkona Epillä oli edelleen vauhtia, mutta työskentelykin onnistui kiitettävästi – jopa pyöröaitauksessa. Kärsivällisyyttä koetteleva nuorikon työstäminen oli tuottamassa tulosta. Torstain maastossa ratsastaja sai rentoutua ja hevonen uuvuttaa itsensä hankilaukaten, ja Epin loputon energia ei enää vaikuttanut niin loputtomalta. Maastakäsittelytunnilla kaikkeen uteliaasti ja vauvatyyliin suun kautta tutustuva Epi aiheutti sekä minussa että valmentajassa hymyä ja naurunpyrsähdyksiä. Perjantaina Epi ei enää jaksanut kaahotella. Se käytti energisyytensä työskentelyyn, mihin olin erittäin tyytyväinen. Päivän aiheet - kokoaminen ja siirtymät askellajista toiseen - sujuivat Epiltä hienosti. Se käytti hyvin takaosaansa ja vastasi apuihin täsmällisesti. Viikon ahkera työskentely alkoi näkyä nuoressa tammassa. Peruuttaminen ja luoksetulo maastakäsin eivät myöskään aiheuttaneet sen suurempia ongelmia, olihan niitä harjoiteltu kotonakin. Lauantaina Epi liikkui ratsain letkeän rennosti. Se taipui ja väisti kuin ajatus. Maastakäsin taas saimme tamman kanssa keskustella arvojärjestyksestä – Epin kun oli tarkoitus väistää. Yhdessä juokseminen kuulosti aivan hullulta idealta tällaisen säheltävän, valtavan ja nuoren hevosen kanssa, mutta hengissä selvittiin siitäkin. Sunnuntaina hymyilytti. Epi alkoi olla ihanan raukea ja paljon normaalia rauhallisempi. Alkuviikon levottomuus ja ylienergisyys oli poissa ja tilalla oli kuuliainen, loistavasti toimiva hevonen. Se oli huomisen vapaapäivänsä ansainnut. Ja minun pitäisi ehdottomasti pitää tällaista treenitahtia yllä.
0 Comments
Anna: Maastoilu oli aivan peruskauraa Epille, sillä olin alusta asti harrastanut sitä paljon nuorikkoni kanssa. Mutta maastoilu muiden nuorien hevosten keskellä ei ollut niinkään perus. Se oli kaaos, alusta asti. Jonon kärjessä tanssahteleva Meikku piti Ellenin kiireisenä säpsyessään aivan jokaista ympäristön ääntä ja takanamme tuleva Valerie olisi halunnut tulla kovaa ohi. Hammasta purren pidättelin kuumana käyvää Epiä, joka ei todellakaan tykännyt paikastaan levottoman porukan keskellä. Liitoksistaan repeilevä porukka pysyi kasassa jyrkkään alamäkeen asti. Ahkeria puolipidätteitä tehden ja huomattavasti taakse nojaten rukoilin, että Epi varoisi jalkojaan. Varoihan se, vaikka viuhtoikin mustaa häntäänsä tuimasti. Mutta yhtäkkiä kaikki levisi käsiin. En ehtinyt edes tajuta mitä tapahtui, kun Epi hyppäsi valtavan sivuloikan ja tanssahteli aivan tien reunassa. Isabella pidätteli korviaan ja silmiään villisti pyörittelevää Ankkaa, kun Ellen yritti saada pystyyn noussutta Meikkua alas. Valeriekin oli rynnännyt ohitsemme ja Julia toppuutteli sitä pysähtymään pienen välimatkan päässä meistä muista. Kiitos 110-prosenttisen keskittymiseni alamäessä olin pysynyt ison hevoseni selässä ja korjasin nyt asentoani. Nenää jomotti ja pian huomasin sen valuvan myös verta. Olin onnistunut lyömään naamani Epin kaulaan. Että sellainen valmennus. Lue muiden osuudet tarinasta kutsusivulta! Valmentaja:
Amanda seisoi ryhdikkäästi ratsastusareenan keskellä, naputti pitkällä kouluraipalla saappaanvartta ja vilkaisi kultaista rannekelloaan. Perjantai-illasta oli tulossa työn täyteinen, sillä blondi odotti nuorten valmennusryhmän ratsukoita saapuvaksi kouluvalmennukseensa. Perijätär nakkeli niskojaan ja tuijotti maneesin liukuovea, joka vihellyksen saattelemana aukesi vihdoin. Violettitukkainen nainen asteli sisään rennosti hymyillen ja nyökäten tervehdykseksi taluttaessaan mustanruunikkoa tammaa perässään. "Valmennus alkaa tasalta, kuten olen tehnyt selväksi. Eritoten teidän nuorten hevosten ratsastajien, jos joidenkin, tulisi ymmärtää alkukäyntien merkitys, ja kuhnastelunne ansiosta niille on jäänyt aikaa surkeat kymmenen minuuttia. Täsmällisyyttä, pyydän", Amanda aloitti palopuheensa. Annaa seurasi kolme muuta ratsukkoa, joista pienen kirjavan ponin kanssa sisään saapunut Minka näytti punastuvan. Tyttö ei joko uskaltanut tai kehdannut katsoa blondia valmentajaa silmiin, vaan keskittyi suu tiukkana viivana nousemaan ripeästi Hanin selkään. Julia lähti valmennusryhmästä ensimmäisenä kiertämään uraa kirjavalla tammallaan, jonka perässä korskuen, päätään viskoen ja matkaa voittavin askelin käveli Santtu. Orin selässä istuvalla Alessalla oli täysi työ rauhoitella esteratsun alkua, jonka mielestä alkukäynnit olivat ajanhukkaa. Anna ohjasi virkeän Epin muiden tapaan kiertämään maneesia, eikä hyväntuulinen hymy tallimestarin kasvoilla ottanut serkkunsa kipakasta aloituksesta huolimatta laantuakseen. Amanda veti terävästi henkeä antaen katseensa kiertää yksitellen jokaisessa ratsukossa - päällisin puolin vaikutti siltä, että lievästä hermostuneisuudesta huolimatta tämänkertainen nuorten valmennus ei välttämättä olisi täysi fiasko. Blondi keikautteli painopistettä jalalta toiselle antaessaan varsin vapaat kädet alkuverryttelyjen toteuttamiseen: ratsukkojen tuli kuitenkin sisällyttää niihin paljon siirtymisiä käynnin ja ravin välillä, isoja ympyröitä sekä käyntiväistöjä. Suuntaa oli ehdottomasti kiellettyä vaihtaa, ennen kuin perijätär antaisi siihen luvan. Amanda ei halunnut ottaa riskiä, että nuoriin energisiin kilpahevosiinsa täysillä keskittyvät ratsastajat unohtaisivat liikennesäännöt, ja toikkaroisivat päättömästi tosiaan päin. Ratsukot siirtyivät verryttelyiden pariin, osa käynnissä, osa ravissa. Alessalla oli heti alkuun suuria vaikeuksia, sillä Santtu koetteli brunettea ratsastajaansa kaikin mahdollisin keinoin. Ori steppasi paikoillaan, viskoi päätään ja vastusti eteenpäin pyytävää pohjetta varaamalla painoa takajaloilleen samalla kuopien hiekkaa etusillaan raivokkaasti. "Tämä ei ole rekrytointitilaisuus sirkukseen, Alessa", Amanda kivahti kuuluvaan ääneen. Perijättären jäänsiniset silmät tuijottivat kierroksilla käyvää oria pistävästi, ja Alessan pakka tuntui leviävän yhä enemmän käsiin. Naisen ilme oli sekä hämmentynyt että tuohtunut, kun ori kaiken huipuksi mieltään osoittaen potkaisi maneesin laitaa. "Mitä oikein odotit saavasi, kun päätit antaa nuorelle miehelle monta vapaapäivää? Hyvätapaisen ja nöyrän ratsun? Se on kilpahevonen, ei laiska-Lasse jonka voi lempata viikoksi tarhaan ja mennä sen jälkeen ilman satulaa maastoon", blondi läksytti, ja seurasi toikkaroivaa rautiasta päätään pudistellen. Alessa sisuuntui perijättären nuhtelusta, paransi tuntumaansa vaikka Santtu sitä vastustelikin, ja kipakasti napautti pohkeillaan rautiaan liikkeille. Ori mutkitteli häntäänsä viskoen, eikä eteneminen näyttänyt minkään oppikirjan mukaiselta, olemassaolevalta askellajilta. "Näyttää kamalalta, mutta pidä se liikkeessä. Ensin eteen, sitten vasta kaikki muu", Amanda nälvi. Annan ja Epin työskentely sen sijaan näytti harmoniselta ja tasaiselta. Violettipää ratsastasti kulman tarkasti, siirsi tamman päädyssä käyntiin ja ennen seuraavaa kulmaa käänsi ruunikon sisäuralle tehdäkseen käyntiväistön. Pilvilinnat romahtivat, Epi nosti päänsä taivaisiin ja vastusti Annan väistättävää pohjetta toikkaroiden pitkän matkaa täysin suorana. "Bravo, puolikas pitkäsivu eikä yhtäkään ristiaskelta", Amanda taputti käsiään yhteen. "Herää Anna: nyt niitä ympyröitä ja voltteja. Vastataivutuksia ja kiemurauria. Haluan nähdä Epiltä rehellistä työskentelyä niin, ettei se turhaudu heti joutuessaan käyttämään vähänkin enemmän aivokapasiteettiä", blondi patisti. Tallimestari korjasi istuntaansa ja terävöitti heti apujen käyttöään ratsastaessaan Epin ympyrälle. Tuntumaa vasten päätään nyppien ruunikko kuitenkin antoi hetken periksi, jolloin ratsukon meno näytti taas paremmalta. Amanda tapansa mukaan tyytyi vain nyökkäämään antaessaan hyväksyntänsä ratsukon menolle loivalla kiemurauralla. Hani oli liikkeissään tutulla tapaa levoton, jouduttuaan lähietäisyydeltä todistamaan vastaan hangoittelevan Santun sähläystä. Selässä istuva sinihiuksinen nainen oli kuitenkin päättänyt sulkea ulkomaailman mielestään, joten ensiluokkaisen keskittymisen ansiosta tämä sai rauhoiteltua ponin ja rohkaistua sitä tasaisilla avuillaan. Vaikka ratsukolla olikin hieman liikaa vauhtia, oli Amanda tyytyväinen näkemäänsä. "Okei Minka, pois mukavuusalueelta ja niitä väistöjä myös", blondi huudahti. Minka teki työtä käskettyä, siirsi kirjavan käyntiin ja valmistautui ratsastamaan käyntiväistöä. Sinihiuksisen huulien välistä karkasi "Hups!", kun Hani otti kimmoketta väistättävästä pohkeesta ja juoksi vinossa sitä karkuun. Amanda pudisti päätään ja peitti kädellä kasvonsa. "Missä puolipidätteet? Nyt ei olla alkeistunnilla, herätys", perijätär parahti tuskastuneena. "Uudestaan!", terävä käsky kaikui maneesissa. Samaan aikaan Julia ratsastasti Valeriella varsin epäonnistuneen siirtymisen ravista käyntiin: kirjava painoi kuolaimelle, hangoitteli vastaan ja ainakin viiden askeleen ajan tanssahteli aikeinaan rynnätä takaisin nopeampaan askellajiin. Julia puri huultaan, vilkaisi kulmiaan kysyvästi kohottavaan Amandaan ja nosti ravin. Valerie pärskähteli ja viuhtoi häntäänsä - tammalla oli selkeästi meno haluja. Perijätär odotti näkevänsä uuden yrityksen sanomatta sanaakaan. Julia valmisteli, istui syvälle satulaan ja teki pidätteen. Kirjava nosti päänsä, hidastaen, vaan ei siirtyen käyntiin. "Uskomatonta", Amanda henkäisi. Vaaleaverikkö tamman selässä näytti punastuvan, kun vihdoin sai hevosensa käyntiin. Julia ymmärsi heti, ettei pääsisi koskaan suorittamaan seuraavaa tehtävää, ellei tämä saisi siirtymisiin jotain järkeä. Valerie pärskähti - käveleminen oli syvältä. "Miten voit nostaa käynnistä laukan tai siirtyä laukasta käyntiin, jos Valerie vain haistattelee pidätteillesi? Viisi onnistunutta siirtymistä, Julia. Viisi", Amanda komensi. Alkuverryttelyt vaativat nuorisoryhmältä odotettua enemmän ponnisteluja, eikä Amanda ollut enää yhtään varma, oliko laukannosto tehtävä sittenkään edes mahdollista toteuttaa. Perijätär kuitenkin päätti pysyä käsikirjoituksessa ja jakoi ryhmän kahtia. Toiseen päätyyn ympyrälle menivät Anna ja Epi sekä Alessa ja Santtu, toiseen päätyyn taas Julia ja Valerie sekä Minka ja Hani. "Haluan nähdä puhtaita, voimakkaasti ylöspäin suuntautuvia laukannostoja käynnistä. Ihan teiltä jokaiselta", Amanda kuulutti vielä ennen, kuin antoi luvan alkaa suorittamaan tehtävää. Tarkoituksena oli nostaa laukka käynnistä, jatkaa laukkaa muutamasta askeleesta puoleen ympyrään, ja siirtyä sitten mahdollisuuksien mukaan joko ravin kautta käyntiin tai suoraan käyntiin. Tehtävä olisi ollu katastrofi, jos olisi seurannut vain Alessan ja Santun suoritusta. Ori jatkoi samalla linjalla kuin heti verryttelyissä: yleistä niskurointia ja tottelemattomuutta. Brunette orin selässä yritti kaikin tavoin saada ratsastukseen järkeä, mutta nostot osoittautuivat joko riemukkaiksi pukeiksi tai räjähtäviksi lähdöiksi neliin. Oli suorastaan ihme, että nainen pysyi hevosensa selässä. Amanda katsoi hetken aikaa ratsukon suorittamista, kunnes päätti viheltää pelin poikki. "Alas selästä", blondi huudahti. "Jonny! Käy hakemassa juoksutusliina ja varmista, että Alessa menee kentälle rutistamaan viimeisenkin menohalun ulos tästä liikunnallisesti heitteille jätetystä hevosrukasta", Amanda puhui kovaan ääneen maneesin katsomossa istuvalle punapäälle, joka virnuili huvittuneesti. Santun järjestämä kohtaus oli saanut useat muutkin uteliaat silmäparit paikalle. Mies nyökkäsi ja lähti katsomosta kohti tallia. "Mitä teihin muihin tulee: en ole tyytyväinen. Töitä!", perijätär huudahti äkäisesti. Alessa hyppäsi Santun selästä alas ja mutisi jotain "totaalisesta nöyryytyksestä" muutaman kirosanan kera. Nainen talutti rautiaan orin pää painuksissa ulos maneesista. Laukkatehtävä sai osakseen Alessan lähdön jälkeen täysin uudella tavalla motivoitunutta ratsastusta. Anna ja Epi osoittivat osaamisensa laukkatyöskentelyssä, eikä alkuverryttelyjen vastaanhangoittelusta ollut enää merkkiäkään. Tamman luontaisesti hyvä laukka teki tehtävästä ratsukolle varsin helpon. Amanda päätti lisätä haastetta, ja halusi nähdä Annan siirtävän Epin myös laukasta suoraan käyntiin. Julialla oli edelleen vaikeuksia täsmällisyydessä, ja siirtymiset venähtivät harmillisen usein liian pitkiksi - Amanda ei sietänyt katsoa jatkuvaa epäonnistumista, joten perijättären antaessa kipakkaa palautetta, myös Julia onnistui ratsastamaan tarpeeksi monta hyvää nostoa saaden blondin valmentajan tyytyväiseksi. Positiivisesti jo alussa yllättänyt Minka jatkoi samalla tavalla, ratsastaen Hanin kanssa parhaimmat nostot, mitä Amanda oli ratsukolta koskaan nähnyt. Perijätär päätti olla kuitenkin vaatimatta laukasta käyntiin siirtymistä, vaan painotti ratsukolta laadukkuutta ravin kautta käyntiin siirtymisessä. "Okei, pieni paussi, vetäkää henkeä", Amanda kuulutti ja marssi maneesin ovelle vain vilkaistakseen, että Alessa varmasti roikkuisi juoksutusliinan jatkona kentällä ylienergisen orinsa kanssa. Lyhyehkön tauon jälkeen ratsukot joutuivat jälleen töihin. Amanda naputti kouluraipalla jälleen saappaanvarttaan ohjeistaessaan viimeisen tehtävän: ryhmäläisten tuli jatkaa käynnissä uraa, ja kääntää aina lyhyen sivun jälkeen ennen kulmaa pituushalkaisijalle, väistää uralle ja nostaa uralla laukka. Julia näytti aavistuksen järkyttyneeltä perijättären lopetettua tehtävänantonsa, mutta Valerie oli selvästi rauhoittunut: tamma käveli kauniisti nyökyssä tasaisessa temmossa, joten Amanda oletti ratsukolla olevan mahdollisuuksia selvitä tehtävästä. Minka ja Hani puhisivat itsevarmuutta, eikä sinihiuksinen nainen ollut ehkä koskaan ratsastanut niin hyvässä ryhdissä. "Saa suorittaa", blondi valmentaja enemmänkin käski kuin kehoitti. Annan hymyilevät kasvot olivat vaihtuneet keskittyneeseen tuijotukseen, mutta siitä oli hyötyä: Epi astui paljon rehellisemmin ristiin, ja laukannosto onnistui oletetusti hyvin. Amanda ei sanonut sanaakaan, mutta tiesi, että hiljaisuus hänen valmennuksissaan oli jo itsessään kehu. Minkan ja Hanin väistämisyritys kaatui liian hätäisiin askeliin, sillä laukan nostanut Epi oli saanut pienen kirjavan höristämään korviaan ja innostumaan ajatuksesta reippaasta etenemisestä. Minka korjasi tilanteen asiallisesti, ja sinihiuksinen nainen katsoikin itseensä tyytyväisenä Amandaa virnistäen. Blondi perijätär pyöräytti silmiään ja nyökkäsi ilmeettömästi. Valerie oli toden totta rauhoittunut ja hyväksyi Julian avut sinkoilematta ja ottamatta ylimääräisiä kierroksia: isokokoisella tammalla oli vaikeuksia väistöissä, mutta yhdestä väärästä laukasta huolimatta nostot onnistuivat paremmin kuin ympyrällä. Amanda veti raskaasti henkeä. "Sitten loppuravit, antakaa niiden venyttää reilusti eteen-alas", blondi ohjeisti vielä lopuksi, ennen kuin sulki hetkellisesti silmänsä. Valmennus oli ollut tarkkaan suunnitellusta kaavasta huolimatta erityisen raskas, sillä valmennus perjantai-iltana oli ollut jo ajatuksena hapokas. Tyytyväinen pärskintä ja natisevat nahkavarusteet täyttivät äänillään maneesin, kun Amanda lähti hupparinsa huppuun piiloutuneena kävelemään kohti tallia. Äkkiä kotiin.
Hypyt 60cm esteellä ja laukanvaihdot esteen päällä sujuivat hienosti. Olimme Epin kanssa tähän asti hypänneet maksimissaan 80-senttistä, joten tulos korkeushyppykisassa yllätti postiivisesti: yhdeksänkymmentä! Tiesin kyllä, että isolla puoliverisellä oli varmasti kapasiteettia isoihin luokkiin tulevaisuudessa, mutta ratsastajan kanssa tämä oli toistaiseksi ennätyksellisen korkea. Hieno pieni, se kehittyy ihan silmissä!
Huomenna Epi saa kevyen kävelypäivän, sillä valmennuksen jälkeen se oli aivan naatti. Anna:
Siinä missä Isabella oli rento ja kannustava, oli Amanda siskolleen täysi vastakohta: kylmä ja tiukka. Mutta toisin kuin muut ratsastajat, minä olin saanut kuulla serkkuni julmaa piikittelyä ennenkin. En silti voi sanoa, etteikö olisi jännittänyt. Asiaa ei auttanut yhtään myrskyisästä säästä levottomaksi mennyt Epi, joka piti itsestään melkoista meteliä jo ennen ratsaille nousua. Suurikokoinen tamma steppaili ympäriinsä, ja sain hetken pomppia sen perässä päästäkseni selkään. Amandan sanoessa jotain ratsastuskokeesta toivoin todella, että saisin Epin keskittymään työntekoon. Kouluratsastus ei tosiaan ollut kuumuvan tammani parhaimpia puolia, mutta halusin silti serkkuni näkevän, ettei se aivan toivoton tapaus ollut. Kenttäkilpailuissa pitäisi kuitenkin vetää myös kouluosuudet kunnialla. Epi ei onneksi ollut täysin kuuro avuille, vaikka se olikin ennen maneesin tuloa vaikuttanut siltä, että lähtisi kuin tykin suusta minä hetkenä hyvänsä. Se reagoi nopeasti apuihini ja teki siirtymiset, vaikka vauhtia sillä oli kyllä aivan tarpeettoman paljon. Ja siitä Amanda sanoikin pian. Poskeni helahtivat punaiseksi nolostuksesta, kun serkkuni naljaili kaulan tuijottelusta. Blondi ilkeili kyllä ihan syystä - olin keskittynyt vain etuosan nättiin muotoon ja jättänyt takaosan työstämisen heitteille. Nyökkäsin nolona ja päätin tsempata. Kohotin leukaani kuten käskettyä ja hengitin syvään. Istuin syvälle satulaan ja otin puolipidätteet käyttöön. Eikä mennyt kauaa, kun Epi jo käänteli korviaan suuntaani ja kaahotusvaihde putosi pienempään. Ilmeisesti vaihde putosi vähän liikaa, sillä seuraavan tehtävän parissa sain kuulla, että Epi on liian hidas. Hammasta purren käytin vahvemmin pohjetta ja jouduin myöntämään, että Epi kyllä lintsasi. Sen tammani osasi liiankin hyvin. Aina jos en ratsastanut sitä kaksisataaprosenttisesti, se meni sieltä mistä aita oli matalin. Etenkin kun kyse oli sileätyöskentelystä. Epi ei ollut mikään miellyttämisenhaluinen koira, joka antoi kaiken ilmaiseksi. Omanarvontuntoinen tamma vaati ratsastajalta apuja, jotka olivat just eikä melkein. Niinpä sain todella pistää itseni likoon. Tunsin mustan college-paitani kostuvan hiestä, kun työstin tammaa ravissa aiempaa vaativalla asenteella. Ja Epi teki kuin pyysin: se käytti takaosaansa ja nosti jalkojaan. Olin jo todella tyytyväinen viimeiseen pätkään mitä otimme lisättyä ravia, ja ilmeisesti se kelpasi myös Amandalle. Henkäisin helpottuneena ja siirryin hymy kasvoilla välikäynneille. Annoin Epin venyttää kaulaansa. Tammakin oli hiessä ja mielissään saadessaan levätä pienen hetken. Jos kyseessä olisi ollut mikä tahansa muu askellaji, olisin voinut odottaa tamman olevan vähän tahmea palatessamme (liian) pian takaisin työntekoon. Mutta nyt vuorossa oli laukkatyöskentely, ja Epi virittyi heti valmistellessani nostoa. Lähempänä täysiveristä kuin puoliveristä oleva hevoseni rakasti laukata, ja sen näkivät kaikki maneesissa olevat. Valtavalla voimalla iso hevonen lennähti laukkaan antaessani luvan, ja mahassani kipristeli innosta. Tunteeni välittyi heti ratsuuni, jonka takapää nousi hieman ja pää heilahti. Hyssyttelin innokasta Epiä ja virnistin päätään pudistelevalle valmentajalle. Laukkaympyrä meni jo hallitusti. Takaisin uralle tullessani tunsin olevani liekeissä ja Epi oli täydellisesti avuilla. Hymy korvissa taputtelin tammaa, joka suoritti mallikelpoisesti tehtävän loppuun avotaivutuksineen kaikkineen. Saimme jopa Amandan taputtamaan hyväksyvästi, enkä olisi voinut olla tyytyväisempi nuoreen hevoseeni. Anna: Istuin Epin selässä otsa kamalassa kurtussa ja hampaita yhteen purren. Miksi juuri tänään oli näin helvetin painostava keli, kun pääsimme vihdoin aloittamaan valmentautumisen? Puristava päänsärkyni enteili ukkosta. En ollut varma, kumpi räjähtäisi ensin: pääni vai salamat taivaalta. Vai sittenkin hevonen allani. Epi viskeli päätään ja otti hermostuneita sivuaskelia. Tuskainen oloni heijastui siihen kuin peiliin, valitettavasti. Katsahdin porukkaa katsomossa. Nyt ei paranisi sössiä, vaikka miten päätä jomottaisi. Melkein toivoin, että ukkosmyrsky repeäisi taivaalta heti eikä valmennusta pidettäisi. Ei nyt. Kun Isabella viittoi, että voisimme siirtyä kentälle, annoin huojentuneena Epille tilaa liikkua. Serkkuni jäänmurtava aloitus rentoutumisesta sai oloni heti pikkuriikkisen paremmaksi. Siirsin syrjään kelin kiroamisen ja päätin yrittää huonovointisuudestani huolimatta. En itseni, mutta Epin vuoksi. Nuorella hevosellani oli niin paljon annettavaa, ja nyt se pääsisi vihdoin ammattimaiseen treeniin. Ehdin jo iloita, miten Epi alkoi rentoutua verrytellessä, kun meno menikin taas läskiksi. Lara ja Riepu pistivät pystyyn kunnon shown, johon nuori ja herkkä ratsuni reagoi heti levottomuudella. Automaattisesti yritin pysyä poissa kaksikon tieltä, mistä Isabella huomautti pian. Siirsin kaiken keskittymiskykyni muiden seuraamisesta takaisin Epiin. Hengitä, pehmeä käsi, hoin itselleni mielessäni. Epämääräiset tanssiaskeleet ja sivuhypyt alkoivat vähentyä, kun sain myös hevosen keskittymään työntekoon. Ensimmäinen varsinainen tehtävä oli ravipuomit pitkällä sivulla ja ja laukkapuomit pääty-ympyrällä. Ravipuomit sujuivat Epiltä moitteetta, kun taas laukkapuomeilla sain pidätellä aika ankarasti menohaluista tammaa – etenkin silloin, kun ne otettiin lisätyssä laukassa. Katastrofilta kuitenkin säästyttiin ja pidätteet menivät läpi. Kun varsinaisia hyppyjä tehtiin, Epi oli jo aika väsynyt eikä hypännyt niin hyvin kun olisi voinut. Se oli kuluttanut energiaansa pelkkään sähläämiseenkin alkutunnista, puhumattakaan oikeasta työnteosta. Nuorena hevosena sillä ei vielä ollut samanveroista lihaskuntoa kuin muilla valmennuksen hevosilla. Valmennuksen loputtua tamma olikin aivan piipussa. Oma fyysinen kuntoni oli loistava tallitöiden ja aktiivisen ratsastamisen ansiosta, joten selviäisin luultavasti hyvällä venyttelyllä. Epi sen sijaan sai kävellä pitkään. Vaikka paremminkin olisi voinut mennä, olin ylpeä hevosestani. Epi oli alun säpsyilyn jälkeen pystynyt keskittymään omaan suoritukseensa muista (levottomista) ratsukoista huolimatta ja antanut kaikkensa loppuun asti. Hieno pieni <3 |
Kuvasta kiitos Auburn Estate
ValmennuksetEpi valmentautuu aktiivisesti kenttäratsastuksen kaikissa kolmessa osalajissa. Täältä löydät valmennukset, joihin olemme osallistuneet. Arkisto
July 2019
|