#2 Kouluvalmennus @Auburn Estate, Amanda Sokka

Valmennuksen sivu

Anna:

​Siinä missä Isabella oli rento ja kannustava, oli Amanda siskolleen täysi vastakohta: kylmä ja tiukka. Mutta toisin kuin muut ratsastajat, minä olin saanut kuulla serkkuni julmaa piikittelyä ennenkin. En silti voi sanoa, etteikö olisi jännittänyt. Asiaa ei auttanut yhtään myrskyisästä säästä levottomaksi mennyt Epi, joka piti itsestään melkoista meteliä jo ennen ratsaille nousua. Suurikokoinen tamma steppaili ympäriinsä, ja sain hetken pomppia sen perässä päästäkseni selkään. Amandan sanoessa jotain ratsastuskokeesta toivoin todella, että saisin Epin keskittymään työntekoon. Kouluratsastus ei tosiaan ollut kuumuvan tammani parhaimpia puolia, mutta halusin silti serkkuni näkevän, ettei se aivan toivoton tapaus ollut. Kenttäkilpailuissa pitäisi kuitenkin vetää myös kouluosuudet kunnialla.

Epi ei onneksi ollut täysin kuuro avuille, vaikka se olikin ennen maneesin tuloa vaikuttanut siltä, että lähtisi kuin tykin suusta minä hetkenä hyvänsä. Se reagoi nopeasti apuihini ja teki siirtymiset, vaikka vauhtia sillä oli kyllä aivan tarpeettoman paljon. Ja siitä Amanda sanoikin pian. Poskeni helahtivat punaiseksi nolostuksesta, kun serkkuni naljaili kaulan tuijottelusta. Blondi ilkeili kyllä ihan syystä - olin keskittynyt vain etuosan nättiin muotoon ja jättänyt takaosan työstämisen heitteille. Nyökkäsin nolona ja päätin tsempata. Kohotin leukaani kuten käskettyä ja hengitin syvään. Istuin syvälle satulaan ja otin puolipidätteet käyttöön. Eikä mennyt kauaa, kun Epi jo käänteli korviaan suuntaani ja kaahotusvaihde putosi pienempään.

Ilmeisesti vaihde putosi vähän liikaa, sillä seuraavan tehtävän parissa sain kuulla, että Epi on liian hidas. Hammasta purren käytin vahvemmin pohjetta ja jouduin myöntämään, että Epi kyllä lintsasi. Sen tammani osasi liiankin hyvin. Aina jos en ratsastanut sitä kaksisataaprosenttisesti, se meni sieltä mistä aita oli matalin. Etenkin kun kyse oli sileätyöskentelystä. Epi ei ollut mikään miellyttämisenhaluinen koira, joka antoi kaiken ilmaiseksi. Omanarvontuntoinen tamma vaati ratsastajalta apuja, jotka olivat just eikä melkein. Niinpä sain todella pistää itseni likoon. Tunsin mustan college-paitani kostuvan hiestä, kun työstin tammaa ravissa aiempaa vaativalla asenteella. Ja Epi teki kuin pyysin: se käytti takaosaansa ja nosti jalkojaan. Olin jo todella tyytyväinen viimeiseen pätkään mitä otimme lisättyä ravia, ja ilmeisesti se kelpasi myös Amandalle.

Henkäisin helpottuneena ja siirryin hymy kasvoilla välikäynneille. Annoin Epin venyttää kaulaansa. Tammakin oli hiessä ja mielissään saadessaan levätä pienen hetken. Jos kyseessä olisi ollut mikä tahansa muu askellaji, olisin voinut odottaa tamman olevan vähän tahmea palatessamme (liian) pian takaisin työntekoon. Mutta nyt vuorossa oli laukkatyöskentely, ja Epi virittyi heti valmistellessani nostoa. Lähempänä täysiveristä kuin puoliveristä oleva hevoseni rakasti laukata, ja sen näkivät kaikki maneesissa olevat. Valtavalla voimalla iso hevonen lennähti laukkaan antaessani luvan, ja mahassani kipristeli innosta. Tunteeni välittyi heti ratsuuni, jonka takapää nousi hieman ja pää heilahti. Hyssyttelin innokasta Epiä ja virnistin päätään pudistelevalle valmentajalle. Laukkaympyrä meni jo hallitusti. Takaisin uralle tullessani tunsin olevani liekeissä ja Epi oli täydellisesti avuilla. Hymy korvissa taputtelin tammaa, joka suoritti mallikelpoisesti tehtävän loppuun avotaivutuksineen kaikkineen. Saimme jopa Amandan taputtamaan hyväksyvästi, enkä olisi voinut olla tyytyväisempi nuoreen hevoseeni.