#1 Estevalmennus @Auburn Estate, Isabella Sokka

Valmennuksen sivu

Anna:

​​​Istuin Epin selässä otsa kamalassa kurtussa ja hampaita yhteen purren. Miksi juuri tänään oli näin helvetin painostava keli, kun pääsimme vihdoin aloittamaan valmentautumisen? Puristava päänsärkyni enteili ukkosta. En ollut varma, kumpi räjähtäisi ensin: pääni vai salamat taivaalta. Vai sittenkin hevonen allani. Epi viskeli päätään ja otti hermostuneita sivuaskelia. Tuskainen oloni heijastui siihen kuin peiliin, valitettavasti. Katsahdin porukkaa katsomossa. Nyt ei paranisi sössiä, vaikka miten päätä jomottaisi. Melkein toivoin, että ukkosmyrsky repeäisi taivaalta heti eikä valmennusta pidettäisi. Ei nyt.

Kun Isabella viittoi, että voisimme siirtyä kentälle, annoin huojentuneena Epille tilaa liikkua. Serkkuni jäänmurtava aloitus rentoutumisesta sai oloni heti pikkuriikkisen paremmaksi. Siirsin syrjään kelin kiroamisen ja päätin yrittää huonovointisuudestani huolimatta. En itseni, mutta Epin vuoksi. Nuorella hevosellani oli niin paljon annettavaa, ja nyt se pääsisi vihdoin ammattimaiseen treeniin.

Ehdin jo iloita, miten Epi alkoi rentoutua verrytellessä, kun meno menikin taas läskiksi. Lara ja Riepu pistivät pystyyn kunnon shown, johon nuori ja herkkä ratsuni reagoi heti levottomuudella. Automaattisesti yritin pysyä poissa kaksikon tieltä, mistä Isabella huomautti pian. Siirsin kaiken keskittymiskykyni muiden seuraamisesta takaisin Epiin. Hengitä, pehmeä käsi, hoin itselleni mielessäni. Epämääräiset tanssiaskeleet ja sivuhypyt alkoivat vähentyä, kun sain myös hevosen keskittymään työntekoon.

Ensimmäinen varsinainen tehtävä oli ravipuomit pitkällä sivulla ja ja laukkapuomit pääty-ympyrällä. Ravipuomit sujuivat Epiltä moitteetta, kun taas laukkapuomeilla sain pidätellä aika ankarasti menohaluista tammaa – etenkin silloin, kun ne otettiin lisätyssä laukassa. Katastrofilta kuitenkin säästyttiin ja pidätteet menivät läpi. Kun varsinaisia hyppyjä tehtiin, Epi oli jo aika väsynyt eikä hypännyt niin hyvin kun olisi voinut. Se oli kuluttanut energiaansa pelkkään sähläämiseenkin alkutunnista, puhumattakaan oikeasta työnteosta. Nuorena hevosena sillä ei vielä ollut samanveroista lihaskuntoa kuin muilla valmennuksen hevosilla. Valmennuksen loputtua tamma olikin aivan piipussa. Oma fyysinen kuntoni oli loistava tallitöiden ja aktiivisen ratsastamisen ansiosta, joten selviäisin luultavasti hyvällä venyttelyllä. Epi sen sijaan sai kävellä pitkään.

Vaikka paremminkin olisi voinut mennä, olin ylpeä hevosestani. Epi oli alun säpsyilyn jälkeen pystynyt keskittymään omaan suoritukseensa muista (levottomista) ratsukoista huolimatta ja antanut kaikkensa loppuun asti. Hieno pieni <3