#8 Estevalmennus @Auburn Estate, Isabella Sokka

Valmennuksen sivu

Anna:
​
Sjöholman estekilpailuista oli kolme viikkoa ja seuraavat olisivat sunnuntaina. Olin treenanut itsenäisesti vaihtelevalla menestyksellä (okei, motivaatiolla). Herkkäsieluinen Epi peilasi mielentilaani raivostuttaviin sfääreihin asti. Niinä satunnaisina kertoina, kun olin saanut sisäisen myllerrykseni tyyntymään treenin ajaksi, olimme kyllä saaneet tuloksia. Yhteinen sävel sileällä alkoi pikkuhiljaa taas löytyä. Muistin taas, mitä nappeja painella.

Olin samaan aikaan hermona ja huojentunut, kun pääsin vihdoin Isabellan silmän alle ikuisuudelta tuntuneen valmennustauon jälkeen. Serkun katse oli vaativa mutta kannustava – juuri mitä tarvitsin. Suoristin ryhtiäni ja hengitin syvään. Suljin silmäni ja kohina korvissani hiljeni. Oli vain minä ja hevonen. Alkuun levottomasti tanssahdellut Epi alkoi tyyntyä ja asettua avuille.

”Hyvä”, kuului Isabellan kommentti. Kupla puhkesi, mutta se ei haitannut. Olin löytänyt zenini ja osasin nyt keskittyä sata prosenttia. Hymyilin valmentajalleni ja taputin Epiä tyytyväisenä. Siirryimme puomeilta ristikoihin; ensin kahdeksikolle ja sitten nelikaariselle kiemurauralle. Isabella oli laatinut valmennuksen sisällön vastaamaan juuri sitä, mitä tässä kohtaa piti hioa: huolellisia lähestymisiä. Epin isolla laukalla ei tällaisilla teillä olisi virheisiin varaa, jos halusi päästä tyylikkäästi yli jokaisesta esteestä. Haaste sytytti kipinän, joka oli uinunut jo tovin. Halusin näyttää, mihin meistä olisi.
.