Lauri Merikanto alkoi olla tuttu näky Auburnissa. Huvittuneena mietin, kuinka paljon sillä oli tekemistä miehen ulkonäön ja charmin kanssa. Ei sillä, etteikö hän olisi ollut hyvä valmentaja, mutta niitähän riitti ja halukkaita Auburnin piireihin oli varmasti jonoksi asti. Olin varma, että olin nähnyt yhden jos toisenkin hykertelevän Merikannon kanssa jutellessaan. Sitä paitsi, kyllähän naamakertoimella oli oltava väliä perijättärien silmissä. Kesälomamoodistaan herännyt Epi ei antanut tilaa turhuuksille edes ajatuksen tasolla. Tamma nykäisi päätään, mikä sai ryhtini heti vähän suoremmaksi ja ohjastuntumaa kireämmäksi. Ilme vaihtui virneestä keskittyneeseen. Mikäli Merikannolla olisi parantava vaikutus meidän vähän sinnepäin menneeseen estemenestykseen, mä halusin ottaa siitä kaiken irti. Juuri sopivasti valmentajan saapuessa derbylle aloin vaatia Epiltä enemmän kokoamista. Laukka pyöri rennosti pitkän sivun lämmittelytehtävälle. Epi oli hyvin avuilla ja tyyni, vaikka seura derbyllä oli kaikkea muuta. Vilkaisin Cavaa ja kulmat tiukassa kurtussa olevaa Isabellaa orin selässä. Cava oli kyllä melkoinen ruutitynnyri, mutta silti hämmensi nähdä Isabella jotenkin niin.. vaikeana? Se ei ollut tyypillistä vanhemmalle Sokalle. Ehkä pitäisi kysellä kuulumisia, kun valmennus olisi ohitse. Käänsin katseeni takaisin ensimmäiselle ristikolle ja keskittymiseni pikkuhyppyihin – hyvä alku takasi hyvän lopun, eikö niin? ”Hyvä, pidä tuo tuntuma”, Merikanto kommentoi, kun lämmittelysarja oli tultu puhtaasti läpi molempiin suuntiin. Oli itsevarma olo, kun Epi tuli voimakkaassa laukassa mutta täydessä hallinnassa suhteutetulle linjalle. Laukan säätely onnistui ilman, että tamma olisi pannut vastaan, ja kaksi pystyä ylittyivät nätisti. Tuudittauduin siihen ihanaan onnistumisen tunteeseen ja taputtelin vuolaasti rennosti ravaavaa Epiä derbyn päädyssä. Juuri silloin olisi pitänyt pysyä valppaana. Rummuttava laukka-askel kuului yhtäkkiä kovin läheltä, kovin kovaa. Ehdin vilkaista Isabellan kauhistunutta ilmettä Cavan kauhoessa hallitsematonta laukkaa suoraan kohti, kun Epi hyppäsi valtavalla loikalla eteen ja siitä kiitoon. Horjahdin satulassa, menetin molemmat jalustimet ja tarrasin hevosen kaulaan. ”Anna hereillä!” kuului Merikannon korotettu mutta ihmeen rauhallinen ääni. Irvistin ja käänsin Epin kohti aitaa voimakkaalla käsiliikkeellä. Tamma siirtyi hitaaseen laukkaan, siitä raviin ja pysähtyi – muutenhan se olisi törmännyt derbyn puiseen aitaan. Sain jalat jalustimiin ja hallinnan takaisin. Hain heti katseellani toista ratsukkoa ja sain huokaista helpotuksesta. Isabella oli edelleen selässä. Ei se hyvä loppu ollut, mutta ei pahakaan. Sekä Cava että Epi saivat lopettaa treenin onnistuneeseen suoritukseen miniradalla. Alun harmonia oli kuitenkin poissa, tyyneys oli episodin jälkeen pinnallista. Miten tällaista saattoi tapahtua valtavalla derbyllä? Epi olisi pysynyt hallinnassa ja Cavakin ehkä rauhoittunut aiemmin, jos olisin pitänyt silmät auki ja väistänyt ajoissa.. Huokaillen käänsin Epin maastoon loppukäynneille. Metsä jos joku saisi sydämen tykytyksen lakkaamaan.
0 Comments
Lauri oli ilahtunut nähdessään, että aamupäivän ensimmäisessä ryhmässä kolme neljästä ratsukosta oli tuttuja edellisiltä päiviltä. Mies koki pystyvänsä antamaan paljon enemmän toisesta valmennuskerrasta lähtien, kun hän oli pystynyt muodostamaan jonkinnäköisen käsityksen a) ratsastajan ja b) ratsun taidoista. Parasta juuri tässä asetelmassa oli Laurin mielestä kuitenkin se, että kaikki nämä kolme ratsukkoa olivat aiemmin olleet hyppäämässä.
"Hyvä, että tulitte myös sileäntunnille", mies totesikin yhteisesti Jesselle, Jannalle ja Annalle. "Mutta tervetuloa sinullekin." Viimeinen kommentti oli osoitettu tiheästi askeltavan ja korviaan höristelevän ruunikon ratsastajalle, jonka katse vastasi tiiviisti Laurin katseeseen. "Tänään aloitetaan itse asiassa puomijumpalla, ettette järkyty liikaa", Merikanto veisteli viittoessaan pituushalkaisijalle asettelemiaan puomeja kohti. Muutoin maneesi oli tyhjennetty esteistä, jotta loppupäivän treenit sileällä onnistuisivat. "Tulkaa ensin pari kertaa käynnissä. Nämä ovat raviväleillä, mutta niille tekee hyvää venytellä käynnissäkin. Suunta vaihtuu aina päädystä. Pitkällä sivulla väistätetään niiden takaosaa uran sisäpuolelle, aluksi riittää lyhyempikin pätkä." Muutaman kierroksen jälkeen Lauri kehoitti jatkamaan tehtävää kevyessä ravissa. "Rentouta käsi puomeilla, Janna. Ohja mieluummin löystyy vähän kuin nyppii sitä joka askeleella." "Sen takaosa on kyllä uran sisäpuolella Jesse, mutta mitä mummoravia tuo on? Ravin tahti ei muutu, väistätitpä sitä tai et." "Adelina, tee sen kanssa voltti ennen kuin väistätät takaosaa. Se taisi innostua puomeista? Pidä oma kevennys matalana ja tee paljon puolipidätteitä, ettei se juokse pois sun alta." "Anna suoristaa ratsunsa ennen puomeja. Mutta hyvä, se oli ensimmäinen joka ei hipaissutkaan puomeja." Lauri huomasi tutut, violetit kiharat maneesin katsomossa. Matilda oli ilmeisesti saanut Zelian purettua ja halunnut tulla seuraamaan valmennusta. "Jatketaan", mies murahti annettuaan ratsukoiden kävellä hetken. "Nyt istutte kaikki ravipätkät perusistunnassa." Mies myös muutti tehtävää niin, että puomien jälkeen nostettiin tulevan suunnan mukainen laukka. Pitkälle sivulle tehtiin loiva kiemura, joka pakotti ratsastajat hallitsemaan ratsunsa. "Jesse näyttikin siinä naisille mallia, kuinka laukan voi nostaa ilman seinän tukea niin, että ratsu pysyy suorana." "Adelina, mitä minä juuri sanoin? Se nosti väärän laukan, koska se ei ollut suorana rungostaan ja sun vasen kylki on ihan mytyssä." "Anna, se paranee koko ajan. Myötäile sisäohjasta, että se pääsee rentouttamaan niskaansa. Juuri noin, nyt huolehdit vain, että sen turpa ei painu luotilinjan alle." "Miltä se Sessa tuntuu? Nyt se ei kaahota, vaan pysyy kuulolla. Muista ratsastaa laukkaa kiemuralla, ettei se levähdä ja pudota raviin." Kaikki muut saivat luvan siirtyä hetkeksi käyntiin, mutta Adelina sai tulla puomit ja laukkakiemuran vielä kertaalleen. "Huokaise syvään, rentouta sun kädet ja nojaa vähän taaksepäin. Sitten istut syvälle satulaan, pidät ohjat kädessä ja ratsastat sitä. Hyvä, suoraan puomeille. Puolipidäte, pieni asetus oikealle, laukannosto - noin, nyt sillä on oikea laukka. Älä päästä sitä kaasuttamaan kulmasta, vaan käännä heti kiemuralle. Rytmi, rytmi, rytmi. Noin, kehu!" Nopeiden välikäyntien jälkeen puomit jätettiin sikseen ja Lauri päätti koetella ratsastajien ja energisten ratsujen kantteja keskiravilla. "Saa keventää jos siltä tuntuu", mies totesi etenkin Adelinan jännittyneen ilmeen nähdessään. "Älkää hyökätkö niiden kimppuun pohkeella, vaan lähdette pyytämään pikkuhiljaa tasaista ohjastuntumaa vasten." Lefa yllätti ja väläytti niin hyvät keskiravit, että Adelina sai ensimmäisenä luvan loppuverryttelyyn. Jannan ratsu oli kuumahtaa, joten sille riitti pari hyvää pätkää. Jesseä Lauri sen sijaan ohjeisti vaatimaan ratsultaan enemmän, samoin kuin Annaakin. Kun molemmat saivat ratsuistaan irti edes jotain keskiravin tapaista, koko ryhmä keventeli ratsujaan pidemmälle kaulalle ja Lauri pääsi vaihtamaan pari sanaa katsomossa istuvan assistenttinsa kanssa. Lauri oli kuullut Auburnin kenttäratsukoista Matildan kautta ja halunnut tarjota jotain erityisesti kenttäratsukoille räätälöityä. Esteillä se oli käsittänyt erikoisesteet, koska kenttäratsun täytyi mennä yli mistä vain - paitsi vedestä. Sinne niiden täytyi suostua upottamaan koipensa.
"Täällähän on tuttuja kasvoja", Merikanto totesi sen jälkeen, kun oli ohjeistanut ratsastajat verryttelemään hevosiaan ravissa ja laukassa. Mies kehoitti Isabellaa, joka oli nyt eri ratsulla kuin aiemmin, rauhoittamaan ratsunsa kiireistä ravia puolipidätteillä ja kevennystä pienentämällä. Täysin tuttu ratsukko, Verneri ja Love, näyttivät tasapainoisilta, mutta Lauri kehoitti Verneriä suoristamaan ylävartaloaan. Uusi kasvo Anna sai myös ajatella ratsuaan puolet rauhallisemmaksi ravissa - laukassa ratsukon työskentely näytti huomattavasti paremmalta. Ja sitten oli tutun oloinen mies tummanruunikon satulassa. "Se saisi reagoida pohkeeseen terävämmin", Lauri huomautti Jesselle ja tajusi, missä oli miehen nähnyt. Hevospiirien pikkujouluissa, Matildan seuralaisena. Verryttelyhypyt otettiin lävistäjälle sijoitetulle kapealle pystylle. "Teidän on pakko ratsastaa ne keskelle estettä", Lauri totesi, kun ensimmäisenä esteelle tulevan Annan ratsu meinasi kiemurrella. Ratsukko kuitenkin ylitti esteen, kuten kaikki muutkin tekivät. "Isabellalle ja Vernerille riittää, Anna ja Jesse voisivat tulla vielä kerran ilman kiemurteluja. Rytmi säilyy ennen ja jälkeen esteen." Varsinainen hyppääminen aloitettiin edellisen ryhmän suhteutettua linjaa hyödyntämällä. Ensimmäisen pystyn puomit olivat vaihtuneet aaltolankuiksi ja toisen pystyn Lauri oli päivittänyt tasaokseriksi, jonka päälle oli viritetty pressua niin, että este näytti liki umpinaiselta. "Anna, toisella kierroksella tue paremmin pohkeella ja rohkaise tarvittaessa äänellä", Lauri kommentoi ensimmäisen ratsukon suorituksen jälkeen. Epi oli mennyt yli molemmista esteistä, mutta pressuokseri oli selvästi jännittänyt nuorta tammaa. "Jessen täytyy päättää, monella laukalla aikoo tulla. Tuollainen epäröinti johtaa tuollaiseen roiskaisuun", Lauri totesi Sallin hypättyä pressuokserin laakealla, selättömällä hypyllä. "Se oli Verneri ihan ok, mutta se voisi myös tulla nopeammin takaisin. Kun esteet kasvavat, se ei voi lähteä ryysimään omin päin." "Isabella, se oli aika hyvä noin. Muista pitää käsi rentona lähestymisissä." Välikäyntien jälkeen ratsukot pääsivät hyppäämään vuorotellen vielä kahta maneesiin pystytettyä estettä: valkopuomista viuhkaa ja porttipystyä. "Hevosten on hankala hahmoittaa valkeaa estettä, joten tuokaa ne tarkasti viuhkalle", Lauri ohjeisti ennen kuin päästi Annan matkaan. Naisen ratsu kielsi esteelle ja horjutti ratsastajan tasapainoa, mutta toisella yrittämällä Epi meni yli huitaisten yhden puomin mukaansa. Jesse pääsi yli puhtaasti, samoin Vila. Yllätyksen järjesi Vernerin ratsu, joka meni vauhdilla ohi. "Uudestaan", Lauri murahti. "Ulkopohje mukaan tai se tekee tuon uudestaan." Portista jokainen ratsukko meni yli ensiyrittämällä, joten oli aika ratsastaa radanpätkä. Rata alkoi suhteutetulla linjalla, josta jatkettiin lävistäjän kapealle pystylle. Päädystä tuli lyhyehkö, tiukka käännös portille ja siitä pidempi taival pitkän sivun viuhkalle. Esteet olivat siihen asti pysyneet alle metrisinä, mutta nyt Lauri korotti niitä niin, että estekorkeus vaihteli arviolta 90 ja 110 sentin välillä. Mies kommentoi ratoja seuraavasti: "Anna, se oli aika vauhdikas etenkin loppua kohden. Periaatteessa se ei haittaa, mutta nyt olisi ollut mahdollisuus ratsastaa huolelliset tiet. Onneksi se meni yli kaikesta ja pysyit hyvin tilanteen tasalla." "Se on aika tasainen suorittaja, Jesse. Siinä on puolensa - se selvästi menee yli melkein mistä vain, mutta sen ratatempo on aika hidas. Voi olla, että se johtui sun passiivisuudesta. Sitä kannattaa miettiä kisaradalla." "Verneri, se oli tänään parempi ohimenosta huolimatta. Nyt sait vaikutettua siihen eikä koko tunti mennyt siihen, että se olisi painanut kättä vasten. Se näytti kokonaisvaltaisesti kontrolloidummalta ja hyppäsi tarkasti. "Kunto ilmeisesti kestää useamman ratsun päivässä? Ei vaan, Isabella, hyvää ratsastusta. Tämä oli hyvin erilainen ratsu kuin se aiempi, mutta ei yhtään hullumpi. Vähän se näytti jännittyvän erikoisemmista esteistä, mutta ei mitenkään liikaa." "Hyvä. Jäähdytelkää ne, minä lähden hakemaan kupillisen kahvia ja kypärän." Isabella:
Valmennuksessa tehdään samaa sarjaharjoitusta, kun mitä edistyneet tekivät edellispäivänä. Alkuverryttelyssä tullaan muutamia kertoja puomisarjaa, sitten jumppasarjaa, kunhan hevoset on ensin ratsastettu läpi jokaisessa askellajissa. Verryttelyssä pidätteiden tulee mennä hyvin läpi, jotta ratsastaja voi tarvittaessa vaikuttaa sarjan välillä tapahtuvaan ratsastukseen ja ponnistuspaikkaan. Verryttely tehdään Isabellan ohjatessa, mutta itsenäisesti. Siirtymiset ja pysähdykset saattavat auttaa pidätteiden läpisaamiseen ja esimerkiksi väistöt irrottavat liikettä avaamalla lapaa. Ratsastajat saavat kuitenkin toimia fiiliksensä mukaan. Ensin hypätään kolmea ristikkoa, joiden väliin pitäisi mahtua kaksi laukka-askelta (ensimmäinen väli 10,5 m, toinen hieman pidempi). Sopivaa laukkaa haetaan, jonka jälkeen esteet nostetaan n. 80 cm pystyiksi. Kun kaikki ovat saaneet kohtuullisen onnistuneet suoritukset alle, saavat ratsukot hengähtää. Isbella muuttaa välit innariksi (n. 2,5 m.), jolloin uuteen hyppyyn täytyy ponnistaa ottamatta yhtään laukka-askelta. Tarvittaessa esteiden eteen laitetaan ponnistuspuomit. Myös innarin esteet ovat ensin ristikkoja, korotus tehdään ensimmäisen kierroksen jälkeen. Anna: Mun olo oli päättäväinen, vaikkei meidän menestys rataesteillä ollut ollut kovin kaunista viime aikoina. Maastoesteillä Epi kyllä loisti, sen oli todistanut reilu viikon takainen maastoestevalmennus Sjöholmassa. Siellä Epillä oli tilaa ison laukkansa ja kovan vauhtinsa kanssa. Haasteena meillä olikin tarkkuus rataesteiden tiukoilla teillä. No, ei tämän päivän estevalmennus niihin teihin keskittynyt, vaan sarjoihin. Mutta minä olin valmis muuttamaan turhautumiseni ihmissuhteisiin (tai niiden puutteeseen) energiaan treenata nuoren kenttähevoseni kanssa. Vielä oli kaksi osakilpailua Kalla CUPia jäljellä, ja me haluttiin tietysti voittaa. Koska niin me oltiin tehty viimeksikin. Ehkä osaltaan tämän päättäväisyyden aiheutti myös syksy. Jostain syystä syksy oli aina aikaa, jolloin saattoi aloittaa alusta, parantaa tapansa ja olla parempi kaikinpuolin. Ah, syksy. Vuodenajan viileys sai hymyn huulilleni. Ei ollut liian kuuma rääkätä itseään kuten kesällä; eikä myöskään jäätynyt sisuskaluja myöten kuten talvella. Kevyt takki riitti, eikä vielä tarvinnut edes pipoa kypärän alle. Epikin tuntui piristyvän heti päästessään kirpeään syysiltaan. Tervehdin jo kentällä Valerien kanssa verryttelevää Juliaa ja hyppäsin tumman ratsuni selkään. Vaikka olisi pitänyt keskittyä huolelliseen alkuverryttelyyn, jostain syystä katseeni harhaili sinisilmäiseen blondiin. Olimme kuin varkain asettuneet toisiamme vastaan kilpailuhenkisinä ratsastajina. Molemmilla kun oli nuori kenttähevonen. Jos oikein muistin, Valeriessakin oli täysiveristä. Viimeksikin Julia oli ollut täpärästi toinen meidän voittaessame tutustumisluokan. Vaikka suhteemme oli lähinnä keskenään kilpailua, ihailin Juliaa. Niin kenttäratsastajana kuin myös.. no, ulkonäkönsä puolesta. Mikä niissä blondeissa oikein oli sinisine silmineen? Mieleeni tuli Ellie, johon olin iskenyt silmäni ensimmäisenä kesänä Auburnissa. Ihan ulkonäön takia – mitä enemmän Ellie tuli tutuksi, sitä vähemmän minua kiinnosti tutustua. Ellie oli itsekeskeinen snobi. Julia oli kaikkea muuta. Ystävällinen ja avulias, mutta kuitenkin ehdottoman tyylikäs. Havahduin naishaaveistani Isabellan selvitellessä kurkkuaan. Joko valmennus oli alkanut? Keräsin kiireesti ohjia, suoristin ryhtiäni ja tervehdin serkkuani anteeksipyydellen. ”Niin että puomisarjalle”, Isabella toisti tuijottaen tiukalla haukankatseellaan. Hän tunsi minut liian hyvin ja oli siis luultavasti jo nähnyt kaihoisat katseeni Julian suuntaan. Jouduin patistelemaan itseäni, jotta sain keskittymiseni siirrettyä takaisin alla olevaan hevoseen. Mitenkäs se ryhdistäytyminen, urpo? Keskittymiskyky löytyi, vaikka alkuun sähläsinkin oikein huolella. Nolostuksesta ja hämmennyksestä – mistä lähtien olin katsonut Juliaa näin? Kun Isabella tarpeeksi monta kertaa näpäytti puolivillaisesta ratsatuksestani, sain karistettua vaaleanpunaiset lasit päästäni ja Epiinkin tuli jotain rotia. Sarjoja meidän tuli treenata, ja etenkin innarit toivat Epille haasteita. Päätin, että jatkaisimme samanlaista treeniä myös itsenäisesti. Diane Whitby: Annan nuorella tammalla oli mieletön, eteenpäinvievä laukka, jolla se kauhoi esteeltä toiselle alta aikayksikön. Ratsukko pääsi hyppäämään paria tukkiestettä, jossa ratsastajan tuli säädellä laukkaa sen verran, että väliin jäisi tietty määrä laukka-askelia. Tästä käännettiin leikkimökkiesteelle. Rohkean oloinen Epi meni hyvin reippaasti ja päätti lähteä hyppyihin melko aikaisin, joten hypyt jäivät laakeiksi. Kun Anna pääsi tasapainoon puolipidätteiden ja tilan antamisen kanssa, tamma otti ratsastajan avut aivan eri tavalla vastaan. Anna:
Sjöholman estekilpailuista oli kolme viikkoa ja seuraavat olisivat sunnuntaina. Olin treenanut itsenäisesti vaihtelevalla menestyksellä (okei, motivaatiolla). Herkkäsieluinen Epi peilasi mielentilaani raivostuttaviin sfääreihin asti. Niinä satunnaisina kertoina, kun olin saanut sisäisen myllerrykseni tyyntymään treenin ajaksi, olimme kyllä saaneet tuloksia. Yhteinen sävel sileällä alkoi pikkuhiljaa taas löytyä. Muistin taas, mitä nappeja painella. Olin samaan aikaan hermona ja huojentunut, kun pääsin vihdoin Isabellan silmän alle ikuisuudelta tuntuneen valmennustauon jälkeen. Serkun katse oli vaativa mutta kannustava – juuri mitä tarvitsin. Suoristin ryhtiäni ja hengitin syvään. Suljin silmäni ja kohina korvissani hiljeni. Oli vain minä ja hevonen. Alkuun levottomasti tanssahdellut Epi alkoi tyyntyä ja asettua avuille. ”Hyvä”, kuului Isabellan kommentti. Kupla puhkesi, mutta se ei haitannut. Olin löytänyt zenini ja osasin nyt keskittyä sata prosenttia. Hymyilin valmentajalleni ja taputin Epiä tyytyväisenä. Siirryimme puomeilta ristikoihin; ensin kahdeksikolle ja sitten nelikaariselle kiemurauralle. Isabella oli laatinut valmennuksen sisällön vastaamaan juuri sitä, mitä tässä kohtaa piti hioa: huolellisia lähestymisiä. Epin isolla laukalla ei tällaisilla teillä olisi virheisiin varaa, jos halusi päästä tyylikkäästi yli jokaisesta esteestä. Haaste sytytti kipinän, joka oli uinunut jo tovin. Halusin näyttää, mihin meistä olisi. . 28.03 - Kouluvalmennus - Isabella Sokka, Auburn Estate
11.04 - Estevalmennus - Isabella Sokka, Auburn Estate 25.04 - Kestävyysmaasto - Isabella Sokka, Auburn Estate 09.05 - Kouluvalmennus - Amanda Sokka, Auburn Estate 23.05 - Maastoesteitä - Isabella Sokka, Auburn Estate Heidi:
Anna verrytteli energistä nuorukaistaan itsenäisesti, minun katsellessani ratsukon menoa maneesin reunalta. Annoin satunnaisia ohjeita Annalle, jotka nainen otti avoimin mielin vastaan. Kun ratsukko oli verrytellyt hyvän aikaa - ajattelin, että on aika siirtyä tekemään esteharjoituksia. Olin tehnyt maneesin molemmille pitkille sivuille puomi-pysty-puomi harjoitukset. Pystyesteen korkeus on 60cm. Harjoitus menee niin, että ratsukko lähtee maneesin päädystä rentoa laukkaa ja tekee ensin vasemman puoleisen harjoituksen, kääntyy keskihaljaisijalle, jonka keskivaiheilla tekee voltin, joka sisältää kaarevat puomit ja jatkaa edelleen laukassa, tehden oikeanlaidan harjoituksen, kääntyen jälleen keskihalkaisijalle, jonka keskivaiheilla tekee jälleen voltin, joka sisältää kaarevat puomit. Tämän jälkeen ratsukko ottaa väliin ravia ja tekee harjoituksen uudelleen. Ajattelin kyseisen tehtävän sopivan ratsukolle hyvin. Puomit pystyn molemmin puolin saisivat Epin ajattelemaan, eikä ryntäämään päättömänä esteille - saati kiirehtimään esteen jälkeenkään. Kaarevat puomit sen sijaan taas saisivat menoon vähän rauhallisuutta, eikä näin ollen tamma kiirehtisi seuraavalle tehtävälle vaan keskittyisi siinä välissä puomeihin. Pyysin Annaa nostamaan Epillä laukan ja tulemaan ensimmäiselle puomi-pysty-puomi harjoitukselle. Epi laukkasi turhan energisesti, joten pyysin naista rauhoittelemaan hevostaan, ettei se vain ryntäilisi ensimmäiselle tehtävälle. Kun vauhti oli ok, ratsukko hyppäsi ensimmäisen harjoituksen. Epi oli vähän malttamaton, eikä ollut kunnolla avuilla, joten se kolautteli jalkojaan puomeihin. Tullessaan keskihalkaisijalta voltille, joka sisälsi kaarevat puomit meni hyvin. Epi tosin kaatui vähän sisällepäin, joten kehotin Annaa olemaan seuraavalla kerralla vähän tarkempi. Ratsukko jatkoi tästä matkaansa oikeanpuoleiselle puomi-pysty-puomi harjoitukselle. Käskin Annaa valmistelemaan tammmansa tulevaa tehtävää varten ja rauhoittelemaan sitä, ettei se ryntää esteelle vaan tulee sen ihan rauhassa ja maltilla. Käskin myös apujen olla selkeät ja määrätietoiset, jotta avut menee hevoselle perille, eikä se jää ihmettelemään, että mitä pitkään tehdä. Tällä kertaa Epi oli tarkkaavaisempi, malttoi ja keskittyi, joten pyysin Annaa kehumaan sitä. Keskihalkaisijalle tullessaan ratsukko siirtyi voltilla oleville ravipuomeille, jotka Epi ylitti hyvin keskittyen. Tämän jälkeen ratsukko sai hetken ravailla, jonka jälkeen tehtävä toistettiin uudelleen. Toisella kertaa meno oli huomattavasti parempi ja Anna sai lähestymisistä hallitut ja hyvät, joten ylimääräiseltä sähellykseltä vältyttiin ja meno oli varmaa. Seuraava tehtävä sisälsi samaiset kaksi puomi-pysty-puomi harjoitusta, mutta mukaan tuli vielä okseri ilman molemmin puolin olevia puomeja. Pyysin Annaa nostamaan Epillä laukan ja tulemaan maneesin päädyssä olevan okserin rennossa laukassa, josta matka jatkui oikealla olevalle puomi-pysty-puomi harjoitukselle ja siitä seuraavalle puomi-pysty-puomi harjoitukselle. Tämän jälkeen ratsukko tuli vielä voltin, joka sisälsi kaarevat puomit. Tehtävä meni hyvin ja Epi oli avuilla. Tamma tosin kuumeni vähän okserin jälkeen, mutta rauhoittui taas kaarevilla puomeilla. Varmuuden vuoksi pyysin Annaa kuitenkin tulemaan puomit uudelleen. Tämän jälkeen oli loppuverryttelyiden aika ja Anna siirsi Epin rentoon raviin, antaen sen venyyttää eteen-alas. Lopulta ratsukko sai alkaa kävelemään pitkin ohjin. |
Kuvasta kiitos Auburn Estate
ValmennuksetEpi valmentautuu aktiivisesti kenttäratsastuksen kaikissa kolmessa osalajissa. Täältä löydät valmennukset, joihin olemme osallistuneet. Arkisto
July 2019
|