​Lauri oli ilahtunut nähdessään, että aamupäivän ensimmäisessä ryhmässä kolme neljästä ratsukosta oli tuttuja edellisiltä päiviltä. Mies koki pystyvänsä antamaan paljon enemmän toisesta valmennuskerrasta lähtien, kun hän oli pystynyt muodostamaan jonkinnäköisen käsityksen a) ratsastajan ja b) ratsun taidoista. Parasta juuri tässä asetelmassa oli Laurin mielestä kuitenkin se, että kaikki nämä kolme ratsukkoa olivat aiemmin olleet hyppäämässä.
"Hyvä, että tulitte myös sileäntunnille", mies totesikin yhteisesti Jesselle, Jannalle ja Annalle. "Mutta tervetuloa sinullekin."
Viimeinen kommentti oli osoitettu tiheästi askeltavan ja korviaan höristelevän ruunikon ratsastajalle, jonka katse vastasi tiiviisti Laurin katseeseen.

"Tänään aloitetaan itse asiassa puomijumpalla, ettette järkyty liikaa", Merikanto veisteli viittoessaan pituushalkaisijalle asettelemiaan puomeja kohti. Muutoin maneesi oli tyhjennetty esteistä, jotta loppupäivän treenit sileällä onnistuisivat.
"Tulkaa ensin pari kertaa käynnissä. Nämä ovat raviväleillä, mutta niille tekee hyvää venytellä käynnissäkin. Suunta vaihtuu aina päädystä. Pitkällä sivulla väistätetään niiden takaosaa uran sisäpuolelle, aluksi riittää lyhyempikin pätkä."

Muutaman kierroksen jälkeen Lauri kehoitti jatkamaan tehtävää kevyessä ravissa.
"Rentouta käsi puomeilla, Janna. Ohja mieluummin löystyy vähän kuin nyppii sitä joka askeleella."
"Sen takaosa on kyllä uran sisäpuolella Jesse, mutta mitä mummoravia tuo on? Ravin tahti ei muutu, väistätitpä sitä tai et."
"Adelina, tee sen kanssa voltti ennen kuin väistätät takaosaa. Se taisi innostua puomeista? Pidä oma kevennys matalana ja tee paljon puolipidätteitä, ettei se juokse pois sun alta."
"Anna suoristaa ratsunsa ennen puomeja. Mutta hyvä, se oli ensimmäinen joka ei hipaissutkaan puomeja."

Lauri huomasi tutut, violetit kiharat maneesin katsomossa. Matilda oli ilmeisesti saanut Zelian purettua ja halunnut tulla seuraamaan valmennusta.
"Jatketaan", mies murahti annettuaan ratsukoiden kävellä hetken. "Nyt istutte kaikki ravipätkät perusistunnassa."
Mies myös muutti tehtävää niin, että puomien jälkeen nostettiin tulevan suunnan mukainen laukka. Pitkälle sivulle tehtiin loiva kiemura, joka pakotti ratsastajat hallitsemaan ratsunsa.

"Jesse näyttikin siinä naisille mallia, kuinka laukan voi nostaa ilman seinän tukea niin, että ratsu pysyy suorana."
"Adelina, mitä minä juuri sanoin? Se nosti väärän laukan, koska se ei ollut suorana rungostaan ja sun vasen kylki on ihan mytyssä."
"Anna, se paranee koko ajan. Myötäile sisäohjasta, että se pääsee rentouttamaan niskaansa. Juuri noin, nyt huolehdit vain, että sen turpa ei painu luotilinjan alle."
"Miltä se Sessa tuntuu? Nyt se ei kaahota, vaan pysyy kuulolla. Muista ratsastaa laukkaa kiemuralla, ettei se levähdä ja pudota raviin."

Kaikki muut saivat luvan siirtyä hetkeksi käyntiin, mutta Adelina sai tulla puomit ja laukkakiemuran vielä kertaalleen.
"Huokaise syvään, rentouta sun kädet ja nojaa vähän taaksepäin. Sitten istut syvälle satulaan, pidät ohjat kädessä ja ratsastat sitä. Hyvä, suoraan puomeille. Puolipidäte, pieni asetus oikealle, laukannosto - noin, nyt sillä on oikea laukka. Älä päästä sitä kaasuttamaan kulmasta, vaan käännä heti kiemuralle. Rytmi, rytmi, rytmi. Noin, kehu!"

Nopeiden välikäyntien jälkeen puomit jätettiin sikseen ja Lauri päätti koetella ratsastajien ja energisten ratsujen kantteja keskiravilla.
"Saa keventää jos siltä tuntuu", mies totesi etenkin Adelinan jännittyneen ilmeen nähdessään. "Älkää hyökätkö niiden kimppuun pohkeella, vaan lähdette pyytämään pikkuhiljaa tasaista ohjastuntumaa vasten."

Lefa yllätti ja väläytti niin hyvät keskiravit, että Adelina sai ensimmäisenä luvan loppuverryttelyyn. Jannan ratsu oli kuumahtaa, joten sille riitti pari hyvää pätkää. Jesseä Lauri sen sijaan ohjeisti vaatimaan ratsultaan enemmän, samoin kuin Annaakin. Kun molemmat saivat ratsuistaan irti edes jotain keskiravin tapaista, koko ryhmä keventeli ratsujaan pidemmälle kaulalle ja Lauri pääsi vaihtamaan pari sanaa katsomossa istuvan assistenttinsa kanssa.

​Lauri oli kuullut Auburnin kenttäratsukoista Matildan kautta ja halunnut tarjota jotain erityisesti kenttäratsukoille räätälöityä. Esteillä se oli käsittänyt erikoisesteet, koska kenttäratsun täytyi mennä yli mistä vain - paitsi vedestä. Sinne niiden täytyi suostua upottamaan koipensa.

"Täällähän on tuttuja kasvoja", Merikanto totesi sen jälkeen, kun oli ohjeistanut ratsastajat verryttelemään hevosiaan ravissa ja laukassa. Mies kehoitti Isabellaa, joka oli nyt eri ratsulla kuin aiemmin, rauhoittamaan ratsunsa kiireistä ravia puolipidätteillä ja kevennystä pienentämällä. Täysin tuttu ratsukko, Verneri ja Love, näyttivät tasapainoisilta, mutta Lauri kehoitti Verneriä suoristamaan ylävartaloaan. Uusi kasvo Anna sai myös ajatella ratsuaan puolet rauhallisemmaksi ravissa - laukassa ratsukon työskentely näytti huomattavasti paremmalta. Ja sitten oli tutun oloinen mies tummanruunikon satulassa.
"Se saisi reagoida pohkeeseen terävämmin", Lauri huomautti Jesselle ja tajusi, missä oli miehen nähnyt. Hevospiirien pikkujouluissa, Matildan seuralaisena.

Verryttelyhypyt otettiin lävistäjälle sijoitetulle kapealle pystylle.
"Teidän on pakko ratsastaa ne keskelle estettä", Lauri totesi, kun ensimmäisenä esteelle tulevan Annan ratsu meinasi kiemurrella. Ratsukko kuitenkin ylitti esteen, kuten kaikki muutkin tekivät.
"Isabellalle ja Vernerille riittää, Anna ja Jesse voisivat tulla vielä kerran ilman kiemurteluja. Rytmi säilyy ennen ja jälkeen esteen."

Varsinainen hyppääminen aloitettiin edellisen ryhmän suhteutettua linjaa hyödyntämällä. Ensimmäisen pystyn puomit olivat vaihtuneet aaltolankuiksi ja toisen pystyn Lauri oli päivittänyt tasaokseriksi, jonka päälle oli viritetty pressua niin, että este näytti liki umpinaiselta.
"Anna, toisella kierroksella tue paremmin pohkeella ja rohkaise tarvittaessa äänellä", Lauri kommentoi ensimmäisen ratsukon suorituksen jälkeen. Epi oli mennyt yli molemmista esteistä, mutta pressuokseri oli selvästi jännittänyt nuorta tammaa.
"Jessen täytyy päättää, monella laukalla aikoo tulla. Tuollainen epäröinti johtaa tuollaiseen roiskaisuun", Lauri totesi Sallin hypättyä pressuokserin laakealla, selättömällä hypyllä.
"Se oli Verneri ihan ok, mutta se voisi myös tulla nopeammin takaisin. Kun esteet kasvavat, se ei voi lähteä ryysimään omin päin."
"Isabella, se oli aika hyvä noin. Muista pitää käsi rentona lähestymisissä."

Välikäyntien jälkeen ratsukot pääsivät hyppäämään vuorotellen vielä kahta maneesiin pystytettyä estettä: valkopuomista viuhkaa ja porttipystyä. 
"Hevosten on hankala hahmoittaa valkeaa estettä, joten tuokaa ne tarkasti viuhkalle", Lauri ohjeisti ennen kuin päästi Annan matkaan. Naisen ratsu kielsi esteelle ja horjutti ratsastajan tasapainoa, mutta toisella yrittämällä Epi meni yli huitaisten yhden puomin mukaansa. Jesse pääsi yli puhtaasti, samoin Vila. Yllätyksen järjesi Vernerin ratsu, joka meni vauhdilla ohi.
"Uudestaan", Lauri murahti. "Ulkopohje mukaan tai se tekee tuon uudestaan."

Portista jokainen ratsukko meni yli ensiyrittämällä, joten oli aika ratsastaa radanpätkä. Rata alkoi suhteutetulla linjalla, josta jatkettiin lävistäjän kapealle pystylle. Päädystä tuli lyhyehkö, tiukka käännös portille ja siitä pidempi taival pitkän sivun viuhkalle. Esteet olivat siihen asti pysyneet alle metrisinä, mutta nyt Lauri korotti niitä niin, että estekorkeus vaihteli arviolta 90 ja 110 sentin välillä. Mies kommentoi ratoja seuraavasti:

"Anna, se oli aika vauhdikas etenkin loppua kohden. Periaatteessa se ei haittaa, mutta nyt olisi ollut mahdollisuus ratsastaa huolelliset tiet. Onneksi se meni yli kaikesta ja pysyit hyvin tilanteen tasalla."
"Se on aika tasainen suorittaja, Jesse. Siinä on puolensa - se selvästi menee yli melkein mistä vain, mutta sen ratatempo on aika hidas. Voi olla, että se johtui sun passiivisuudesta. Sitä kannattaa miettiä kisaradalla."
"Verneri, se oli tänään parempi ohimenosta huolimatta. Nyt sait vaikutettua siihen eikä koko tunti mennyt siihen, että se olisi painanut kättä vasten. Se näytti kokonaisvaltaisesti kontrolloidummalta ja hyppäsi tarkasti.
"Kunto ilmeisesti kestää useamman ratsun päivässä? Ei vaan, Isabella, hyvää ratsastusta. Tämä oli hyvin erilainen ratsu kuin se aiempi, mutta ei yhtään hullumpi. Vähän se näytti jännittyvän erikoisemmista esteistä, mutta ei mitenkään liikaa."

"Hyvä. Jäähdytelkää ne, minä lähden hakemaan kupillisen kahvia ja kypärän."