Valmentaja:

​Maanantai: Annan hevonen Epi olikin sitten ihan eri luokkaa kuin edellinen valmennettava. Epillä oli energiaa enemmän kuin liikaa ja koko homma jouduttii aloittamaan alkukäyntien jälkeen muutamalla oikein reippaalla laukkakierroksella. Annalla oli vaikeuksia saada Epi pysymään tahdissa ja rauhallisena, ja huomasin hänen jäävän välillä turhan paljon ohjaan roikkumaan. Upea laukka Epillä tosin oli.

Maastakäsin jatkui reipas meno. Epi ei olisi halunnut kulkea nätisti vierellä ja Anna joutui komentamaan tammaa usein. Hevonen ja ratsastaja hyötyisivät varmasti enemmästä maastakäsin työskentelystä, joten se on tämän viikon prioriteetti.


Tiistai: Epi oli tänään pikkuisen rauhallisemmalla tuulella, mutta Anna sai silti harjoitella huolella vatsalihaksien käyttöä. Nyt ei ollut ohjia, joten oli pakko käyttää muita apuja. Ne olivat tainneet vähän unohtua jo, mutta hetken tunnustelun, venyttelyn ja hengitysharjoitusten jälkeen kadonneet lihakset alkoivat löytyä. Epi myös huomasi että nyt tapahtuu jotain ja alkoi kuunnella Annaa heti paremmin.

Epi ei ollut kovin kiinnostunut Annasta vaikka nainen itse ymmärsi pyöröaitauksen idean ja toimi oikein ja ohjeiden mukaan. Tamma koetteli Annan hermoja, mutta pitkällä pinnalla varustettuna hän pisti hanttiin ja loppujen lopuksi Epi luovutti. Vaikka Epi seurasi Annaa nätisti aitauksessa, en halunnut avata porttia ennen kuin tamma olisi kiinni, sillä olin sitä mieltä että tätä harjoiteltaisiin vielä keskiviikkona. Edistystä näyttäisi tapahtuneen joka tapauksessa.

 
Keskiviikko: Epillä oli taas tänään vauhtia kavioissa ja kipinää hännän alla. Reippaasta tahdista huolimatta se kyllä venyi vaikka millaiseen muotoon kunhan Anna muisti olla rennosti satulassa ja keskittyä hengittelyyn ja hevosen hallintaan. Takajaloissa saisi olla enemmän puhtia, joten opetellaan venyttelemään ja aktivoimaan hevosta tallin puolella myös.

Pyöröaitauksessa tamma mietti vähän aikaa ennen kuin päätti että kyllä, Annan kanssa voi työskennellä, eikä se ole ihan kamalaa. Epi rauhoittui pikku hiljaa ja sekä irtona seuraaminen että pysähtyminen onnistuivat muutaman kokeilun jälkeen moitteetta ja kehotin Annaa siirtymään Epin kanssa maneesin puolelle. Vaikka nainen hieman aluksi epäröi, sujui maneesinkin puolella homma rauhallisesti.


Torstai: Maastolenkki oli Epille mukavaa vaihtelua ja energian purkamista. Se joutui tekemään kunnolla töitä laukatessaan parin viikon aikana kertyneessä umpihangessa. Loppulenkistä tamma alkoikin olla sen verran uupunut että se malttoi olla nätisti jonon viimeinen.

Epi olisi vain halunnut syödä ensin pussihaituvaraipan ja sen jälkeen heliumilmapallotkin. Tamma ei oikein ollut huolissaan mistään, mutta kaikeen olisi pitänyt tutustua suun kautta. Pressun päällä Epi olisi halunnut piehtaroidakin, mutta jos jätetään se homma laitumelle tai tarhaan. Anna sai kymmenen pistettä ja papukaijamerkin Epin käsittelystä. Tamma ei vaikuttanut hätäiseltä, vain innokkaalta ja kiinnostuneelta.


Perjantai: Epi oli alkanut rauhoittua, sille vaikutti tekevän hyvää tiiviimpi treenitahti. Reipas tahti ei kuitenkaan ollut kadonnut minnekään, mutta nyt se jaksoi keskittyä Annan ohjeisiin ja tehtävien suorittamiseen häsläämisen sijaan. Anna sai ratsunsa työskentelemään oikein mainiossa muodossa saatuaan omiin apuihinsa tarvittavaa tarkkuutta.

Luoksetuloa oli selvästi harjoiteltu aiemminkin. Epi nimittäin oli heti mukana jutun juonessa ja tiesi mitä tehtdään. Peruuttaminenkaan ei ollut kovin vieras asia, sillä se osasi tarkkailla Annan menoa ja vastata siihen oikein. 

 
Lauantai: Taivutteleminen ja väistöt eivät selkeästikään olleet Epille minkäänlainen ongelma sillä tamma näytti siltä että sen olisi voinut suostutella vaikka solmulle saakka. Myös rentouteen tähtääviä tehtäviä suorittaessa tulee kuitenkin muistaa tarkat avut ja selkeä tehtävän suunta.

Anna ei innostunut hirveästi tämän päivän maastakäsinharjoitteista. Pienen väittelyn jälkeen Epi kyllä väisti ihan nätisti, mutta kun pitäisi yhdessä juosta, ihan vaikka vaan ravata hitaasti, Anna alkoi aristella asiaa. Selitin hänelle että on ok jos Epi pomppii ja loikkii, kunhan mennään samaan suuntaan ja tamma seuraa häntä. Vapaana työskentelyn ideana on nimenomaan antaa hevosen liikkua haluamallaan tavalla. Ihminen vain valitsee suunnan.

Anna:
​
Kalla CUP oli saanut meikäläisenkin kilpailuhenkisyyden nostamaan päätään. Epi oli yllättänyt positiivisesti: olimme sijoittuneet kahdessa ensimmäisessä osakilpailuissa toisiksi. Niinpä olin alkanut treenaamaan yhä kovempaa, erityisesti sileätyöskentelyä – olihan se kaiken ratsastuksen perusta, ja siinä lajissa me tämän syksyn Cupissa kilpailtiin. Osallistuimme Epin kanssa jopa seitsemän päivän mittaiseen valmennusviikkoon Rósgarðurissa heti joulukuun alussa. Joka päivä ohjelmaan kuului vähintään tunti ratsastusta ja lisäksi puoli tuntia maastakäsittelyä. 

Ensimmäiset kaksi päivää Epi piti tyylilleen ominaista sähläämistä yllä. Se meni lujaa, tappeli vastaan maastakäsin ja piti huolen että kaikki huomasivat Hänen Korkeutensa. Tiistain liinatyöskentely teki meikäläisellekin hyvää, sillä ratsastamisesta piti selviytyä ilman ohjia. Keskiviikkona Epillä oli edelleen vauhtia, mutta työskentelykin onnistui kiitettävästi – jopa pyöröaitauksessa. Kärsivällisyyttä koetteleva nuorikon työstäminen oli tuottamassa tulosta.

Torstain maastossa ratsastaja sai rentoutua ja hevonen uuvuttaa itsensä hankilaukaten, ja Epin loputon energia ei enää vaikuttanut niin loputtomalta. Maastakäsittelytunnilla kaikkeen uteliaasti ja vauvatyyliin suun kautta tutustuva Epi aiheutti sekä minussa että valmentajassa hymyä ja naurunpyrsähdyksiä.

Perjantaina Epi ei enää jaksanut kaahotella. Se käytti energisyytensä työskentelyyn, mihin olin erittäin tyytyväinen. Päivän aiheet - kokoaminen ja siirtymät askellajista toiseen - sujuivat Epiltä hienosti. Se käytti hyvin takaosaansa ja vastasi apuihin täsmällisesti. Viikon ahkera työskentely alkoi näkyä nuoressa tammassa. Peruuttaminen ja luoksetulo maastakäsin eivät myöskään aiheuttaneet sen suurempia ongelmia, olihan niitä harjoiteltu kotonakin.

Lauantaina Epi liikkui ratsain letkeän rennosti. Se taipui ja väisti kuin ajatus. Maastakäsin taas saimme tamman kanssa keskustella arvojärjestyksestä – Epin kun oli tarkoitus väistää. Yhdessä juokseminen kuulosti aivan hullulta idealta tällaisen säheltävän, valtavan ja nuoren hevosen kanssa, mutta hengissä selvittiin siitäkin.

Sunnuntaina hymyilytti. Epi alkoi olla ihanan raukea ja paljon normaalia rauhallisempi. Alkuviikon levottomuus ja ylienergisyys oli poissa ja tilalla oli kuuliainen, loistavasti toimiva hevonen. Se oli huomisen vapaapäivänsä ansainnut. Ja minun pitäisi ehdottomasti  pitää tällaista treenitahtia yllä.​

​Anna:

​Maastoilu oli aivan peruskauraa Epille, sillä olin alusta asti harrastanut sitä paljon nuorikkoni kanssa. Mutta maastoilu muiden nuorien hevosten keskellä ei ollut niinkään perus. Se oli kaaos, alusta asti. Jonon kärjessä tanssahteleva Meikku piti Ellenin kiireisenä säpsyessään aivan jokaista ympäristön ääntä ja takanamme tuleva Valerie olisi halunnut tulla kovaa ohi. Hammasta purren pidättelin kuumana käyvää Epiä, joka ei todellakaan tykännyt paikastaan levottoman porukan keskellä.

Liitoksistaan repeilevä porukka pysyi kasassa jyrkkään alamäkeen asti. Ahkeria puolipidätteitä tehden ja huomattavasti taakse nojaten rukoilin, että Epi varoisi jalkojaan. Varoihan se, vaikka viuhtoikin mustaa häntäänsä tuimasti. Mutta yhtäkkiä kaikki levisi käsiin. En ehtinyt edes tajuta mitä tapahtui, kun Epi hyppäsi valtavan sivuloikan ja tanssahteli aivan tien reunassa. Isabella pidätteli korviaan ja silmiään villisti pyörittelevää Ankkaa, kun Ellen yritti saada pystyyn noussutta Meikkua alas. Valeriekin oli rynnännyt ohitsemme ja Julia toppuutteli sitä pysähtymään pienen välimatkan päässä meistä muista. Kiitos 110-prosenttisen keskittymiseni alamäessä olin pysynyt ison hevoseni selässä ja korjasin nyt asentoani. Nenää jomotti ja pian huomasin sen valuvan myös verta. Olin onnistunut lyömään naamani Epin kaulaan. Että sellainen valmennus.

Lue muiden osuudet tarinasta kutsusivulta!