Vaikka olin ilmoittautunut mukaan esteratsastuksen teholeirille tietämättä sen järjestyspaikasta oikeastaan yhtään mitään, olin kyllä kalastanut tarvittavan tiedon Isabellalta ennen sen alkua. Rosengårdin perhe kasvatti puoliverisiä estehevosia; perheen poika Alexander oli suhteellisen tunnettu esteratsastaja myös Suomen ulkopuolella mutta omasi jokseenkin kiistanalaisen maineen; ja perheen nuorin, Josefina, piti hevostaan Kaajapuron tallilla. Isabella itsekin lähti mukaan leirille Ankan kanssa, ja se jos mikä kertoi paikan tasosta.
Kun sitten otin Epiä ulos trailerista Rosengårdin kartanon pihalla ja pälyilin ympärillä hyöriviä ihmisiä, tein pari havaintoa. Josefina Rosengård oli se säikky hiirulainen, johon olin törmännyt Auburnissa ohimennen pariinkin otteeseen. Siro kuin ballerina, kaunis valtavine bambinsilmineen, mutta hento kuin ohut viinilasi. Oli vaikea uskoa, että tämä oli samaa perhettä muiden Rosengårdien kanssa – tuli heti selväksi, että Alexander ja Susanne olivat vahvoja persoonia, Arne taas hersyvän sosiaalinen ja ystävällinen. Hevosista en tunnistanut kuin yhden, nimittäin Matildan nuoren ja kuuman Zelian. Ihmisistä tunnistin kuitenkin suurimman osan. Mukana oli Matildan lisäksi myös Jonny, Inna, Nita, Ellie ja Rasmus. Jollain tapaa yllätti ja jopa harmitti, ettei Julia ollut paikalla. En kai mä ollut alkanut kehittää jotain tunteita sitä kohtaan? Apua.
0 Comments
Leave a Reply. |
Anna SareMitä muuta elämään kuuluu kuin Epiä? Arkisto
June 2019
|