Kaiho

Illanvietto saunalla

Jatkoa liveroolipeliin

Nojasin puiseen seinään ja suljin silmäni. Olisi ehkä syytä saunoa välillä. Kahdeksankymmentä astetta teki tehtävänsä, vaikken muuten olisi osannut olla aloillani paria minuuttia pidempään. Hengitin syvään kosteaa ilmaa ja hymy nousi väkisinkin huulille.

”Mitä kuuluu?” avasin suuni. Hetken aprikoituaan Tilda vastasi, rehellisesti ja useammalla lauseella. Se pieni suuri ero tuttavuuden ja ystävyyssuhteen välillä. Kuinka paljon uskalsi raottaa verhoa Kallan pikkukylässä, jossa juorut levisivät kuin kulovalkea? Aitous oli jotain, mitä arvostin ystävässäni todella. Juorujen tyyssijan lisäksi kun oltiin vielä Auburnin kaltaisessa paikassa, jossa maine oli elinehto ja julkisivu huolella kullattua.

Tilda huiskautti kättään, kuin hätistäen synkeitä ajatuksia, ja poissaoleva ilme muuttui hymyyn.
”Coco oli kyllä hyvä Spring Circuksessa.”
”Mä oon niin ylpeä teistä!” 
”Mutta on mulla ikävä vaativia luokkia”, Tilda huokaisi. Nyökkäsin hiljaa. Ymmärsihän sen. Fellulla ratsastamisen jälkeen ei mikä tahansa sunnutairatsastelu varmasti riittänyt. Ja mitä olisinkaan itse antanut päästäkseni Loven selkään! Itsepähän tässä kyllä oltiin päätetty nuoret hevoset ottaa, joten ei auttanut kuin olla kärsivällinen. Ehkä jonain päivänä..

”Kyllä  te vielä sinne pääsette.”