Effi

Amandan kouluvalmennus 31.10

Rosengårdin esteleirillä vieraita hevosia ratsastaessani olin päättänyt, että minun olisi syytä tehdä sitä enemmänkin: poistua mukavuusalueeltani ja kokeilla erilaisia hevosia. Auburn Estatessa jos jossain oli toinen toistaan osaavampia hevosia, joilta voisin oppia paljon. Niinpä olin ilmoittautunut heti ensimmäisenä Amandan avoimeen kouluvalmennukseen, jossa ratsuina olisivat perijättärien hevoset.

Sain tietää ratsuni vasta kävellessäni valmennuspäivänä loungeen katsomaan Amandan kauniilla käsialalla kirjoitettua tuntilistaa. Effi. Tammassa oli paljon samaa kuin Epissä: molemmat oli rekisteröity hollanninpuoliverisiksi, mutta täysiveristä oli suvussa paljon. Muistelin Isabellan kertoneen, että Effin isä oli puhdas täysiverinen. Makustellessani asiaa lähdin hakemaan Epiä tarhasta. Hevosella olisi tänään kevyt juoksutuspäivä, sillä tiesin Amandan kouluvalmennusten olevan pahemmanlaatuista rääkkiä. Jotain armoa.

…

Tutustuessani Effiin huomasin, että siinä oli muutakin perustavanlaatuista eroa Epiin kuin herasilmät ja valkoiset läiskät. Se oli todella epäluuloinen uudesta kaksijalkaisesta sen karsinassa. Olihan Epikin herkkä ja usein tuli hännän alla, mutta Effi oli myös arka. Epi oli jopa tyhmänrohkea. Kirjavan korvat painuivat luimuun ja se alkoi steppailla, kun otin askeleen lähemmäs. Pysähdyin niille sijoilleni, hengitin syvään ja rentoutin koko kropan. Annoin Effin pälyillä ja puhista kaikessa rauhassa. Miten kaunis tamma olikaan!

Hevonen oli myös yllättävän puhdas. Asialla oli varmaan ollut tamman hoitaja. Muistin kyllä latinon kasvot upeine silmineen, mutta nimimuistini oli vähän hatara, kuten aina. Olin kiitollinen hänelle, sillä nyt ehdin antaa seuraavat puoli tuntia hevoselle aikaa päättää, etten olisi uhaksi.

Minä en kuitenkaan ollut ainoa hevosia syövä hirviö Effin illassa. Näkymätön sellainen oli ilmiselvästi myös maneesin nurkassa. Tamma hyppäsi valtavan sivuloikan aikeissaan lähteä tuhatta ja sataa karkuun. Sydän alkoi tykyttää tuhatta ja sataa, ja Amandan kivahtaessa oikein säpsähdin satulassa. Effi tanssahteli hermostuneena allani, mutta sain pidätteet läpi. Kolme muutakin hevosta ottivat kierroksia Effin säpsyilystä ja tuntuivat vahtaavan tyhjää nurkkaa. Kylmät väreet kulkivat selkäpiissäni. Olinko katsonut liikaa kauhuelokuvia Halloweenin kolkuttaessa ovella?