Istuin Auburnin loungessa kahvia siemaillen ja silmäilin kalenteria tyytyväisenä. Nyt oli ainakin buukattu niitä valmennuksia. Jos ei näillä pääsisi takaisin omalle tasolleen niin ei sitten millään. Kuluvan kuukauden aikana olisi vielä yksi Isabellan estevalmennus, yksi Amandan kouluvalmennus, huima viikon pituinen esteleiri Rosengårdin kartanolla ja lisäksi olin laittanut sähköpostia Anton Koskiselle, joka oli kuulemma käynyt valmentamassa Auburnilaisia useaan otteeseen. Itse en ollut törmännyt mieheen vielä kertaakaan, mutta paloin halusta selvittää, miksi nimi oli nyt niin pinnalla. Rosengård kuulosti etäisesti tutulta, mutta ei soittanut sen enempää kelloja. No, nimimuistini oli surkea, mitä ihmisiin tuli. Kai ne olivat jotain Isabellan tuttuja, ihan kartanosta kun kerran oli kyse ja esitteitä lojui loungen pöydällä iso kasa. Tai no ei Auburnissa mikään lojunut – paperit olivat siististi kahdessa kasassa: yhdessä esitteitä ja toisessa ilmoittautumislomakkeita. Jos kyseessä olisi ollut joku takapajula, olisivat perijättäret hoitaneet moiset lipukkeet jo roskakoriin.
Ensimmäinen ryhtiliike eli maastoestevalmennus Stall Sjöholmassa oli jo takana. Muistelin hymyillen, miten Diane Whitby oli kehunut Epin laukkaa mielettömäksi. Miten olimme alkukankeuden jälkeen ylittäneet esteet tyylikkäästi ja nelistäessämme nurmella mieleni oli vallannut euforinen tunne. Ja Epi oli nauttinut ihan yhtä paljon päästessään tekemään sitä, mitä se rakasti. ”Mikäs noin hymyilyttää?” Havahduin ajatuksistani ja käänsin pääni kohti Tildaa, jonka tuloa loungeen en ollut edes huomannut. ”Päätin tehdä ryhtiliikkeen meidän valmentautumisen kanssa. Se on lähtenyt hyvin käyntiin”, selitin polkkatukalle yhä yhtenä hymynä. Tilda nyökkäsi ja kaatoi itselleen kahvia. Näytin naiselle kalenteria ja hehkutin Whitbyn maastoestevalmennusta. ”Hei muuten, oisko viini-ilta mitään?” kysyin äkkiä. Oikeastaan olin ajatellut sitä jo pitkään, mutta emme olleet juuri törmäilleet Tildan kanssa. Okei, se oli selittelyä – olin vain ollut turhan paljon omissa maailmoissani. Kaipasin ystäviä. Ehkä olisi korkea aika tehdä ryhtiliike myös sosiaalisen elämän suhteen. Ja ehkä tutusta kasvosta olisi helppo aloittaa.
0 Comments
Leave a Reply. |
Anna SareMitä muuta elämään kuuluu kuin Epiä? Arkisto
June 2019
|