 Tay odotteli kahvikuppi kädessään juhannusvieraita kun ensimmäinen auto ja traileri jo kääntyikin tallin pihaan, pian perässään kaksi muuta.
Vieraat veivät hevosensa yksityistallin tyhjiin karsinoihin odottamaan siksi aikaa kun Tay toivotti kyläilijät tervetulleeksi pullakahvien kera talossaan, samalla pakaten reppuaan. Kello alkoikin olla sen verran että oli aika varustaa hevoset ja tehdä huolellinen lähtötarkistus. Hyttyssuihke, kahvi, pannu, vesipullo, laastareita, vaahtokarkit, hevosillekin jotain hyvää… Ja toki puhelin. Hevoset oli hyvä varustaa ulkona kun kelikin oli oikein mukava. Tuli aika lähteä liikkeelle, vetäjänä Tay ratsunaan Cam, takanaan Anna ja hevosensa Epi, Iliana ja Manon sekä Joel ja Bruno. Lähdettiin kulkemaan sorapolkua pitkin maastoesteradan suuntaan, jonka jälkeen metsä alkoikin tihentyä. Aika kului nopeasti uusiin ihmisiin tutustuessa, hevosetkaan ei tuntuneet pistävän pahakseen uusista kavereista. Alati kapeneva pusikkoinen metsäpolku avautui suurelle peltoaukiolle, minkä laidalta näki vilauksen metsäkauriista vasoineen. Harmi ettei mukaan tarttunut kiikareita… Vihdoin saavuttiin pienelle nuotiopaikalle ja olikin jo aika pysähtyä, kellohan näytti muka jo aamuyötä. Tuntien ratsaillaolon jälkeen on jokaisella kyllä paikat enemmän tai vähemmän jumissa, joten on hyvä hetki jaloitella. Hevoset vaikuttivat tarkastettaessa tyytyväisiltä ja hyvinvoivilta, ei aristavia paikkoja eikä kavioihin tarttuneita kiviä. Kuivat polttopuut ja risut syttyivät hetkessä, ja niistä noussut savu toimi hyvänä hyönteiskarkotteena. Tay laittoi retkikokoisen nokipannun tulille ja jakoi mukaan pakkaamansa sämpylät Ilianalle, Joelille ja Annalle. Kaikki tuntui tulevan mainiosti toimeen keskenään, kahvinjuonnin ja vaahtokarkkien ahmimisen lomassa kuuluva puheensorina ja nauru kaikui ympäri metsää. Kun jäljet oli siivottu ja nuotio varmuudella sammutettu, noustiin taas ratsaille. Aika on kuin liitänyt, mutta olisi vielä aikaa käydä paluumatkalla järvellä. Hevoset uskaltautuivat kahlaamaan rannan matalassa vedessä, ehkäpä joku rohkeni yöuinnillekin? Aikaisin aamulla, väsyneinä mutta iloisina maastoiluporukka lopulta saapui takaisin tallin pihaan, hevosetkin näyttivät siltä että lepo kelpaisi. Reippaat ratsut pääsivät odotellessaan isoon tammatarhaan syömään heiniä, kun tallin omat hevoset olivat vielä talleissaan. Porukan ainoa ori laitettiin omaan tarhaansa. Talolla oli tarjolla vielä lähtökahvit, jos joku ei vielä saanut kofeiinista tarpeekseen. Kun kaikki saivat itsensä ja hevosensa matkustuskuntoon, olikin vieraiden aika lähteä. Tay vilkutti pihalta Joelille, Ilianalle ja Annalle, kun samalla Cam hirnui heipat tarhastaan. Kiitos kuvasta ja tekstistä Tay <3
0 Comments
Leave a Reply. |
